Sosiaalipalveluna palkatonta työtä
– Kyse on kunnan tarjoamasta sosiaalipalvelusta asiakkaalle, ei asiakkaan kunnalle tekemästä työstä. Ajatuksena on lisätä ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Kuntouttavassa työtoiminnassa on ohjaajat ja tehtävät ovat avustavia, ei sillä kenenkään palkkatyötä korvata.
Näin perustelee Sipoon sote-johtaja Leena Kokko Sipoon Sanomissa kuntansa tapaa järjestää kuntouttavaa työtoimintaa. Tästä tavastahan kertoi avoimesti toimintakeskuksen johtaja:
– Mukana on vaikka kuinka paljon täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka ovat vain työttömiä. He tekevät kunnalle työtä, mutta he eivät saa paikata työpanoksellaan palkkatyöläisiä.
Kuntouttava työtoiminta on tosiaankin lain mukaan sosiaalipalvelua. Se on kuitenkin tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin palveluihin. Lainataan vielä STM:n 31.12.2014 antamaa ohjekirjettä, jossa sanotaan näin:
Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena tulee olla asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn parantaminen siten, että he voisivat osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä.
Kuntouttava työtoiminta on siis viimesijainen keino, ja sitä ennen on kokeiltava kaikki muut. Käydäänpä vielä koko prosessi läpi lakikirjan kanssa:
Kuntouttava työtoiminta alkaa aina aktivointisuunnitelman laatimisesta. Lain mukaan aktivointisuunnitelmaan on merkittävä henkilön koulutusta ja työuraa koskevat tiedot, arvio aikaisempien julkisten työvoimapalvelujen vaikuttavuudesta, arvio aikaisempien työllistymissuunnitelmien ja kunnan tekemien henkilöä koskevien suunnitelmien toteutumisesta ja toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, muita julkisia työvoimapalveluja, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja. Jos näitä lakisääteisiä asioita ei ole kirjattu suunnitelmaan, niin niiden kirjaamista pitää vaatia.
Ensiksi on selvitettävä mahdollisuus tarjota työtä tai julkisia työvoimapalveluja. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen toimenpide ja se tarkoittaa sitä, että ensin on käytävä läpi kaikki muut mahdollisuudet. Tämä unohtuu valitettavan usein kuntien virkamiehiltä, joiden ainoa toimeksianto omilta esimiehiltään saattaa olla kunnan Kelalle maksaman työmarkkinatukiosuuden eli ns. sakkomaksun säästäminen.
Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelua ja se on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Työkykyistä ei saa vastoin hänen tahtoaan sijoittaa kuntouttavaan työtoimintaan. Jos tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, niin työtön voi kysyä kuka, milloin ja millä perusteella on määritellyt hänet palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömäksi. Jos tällaista määrittelyä ei löydy, niin voi vaatia pääsyä terveyshuollon tutkittavaksi.
Vapaaehtoisesti kuntouttavaan työtoimintaan saa osallistua myös sellainen, joka ei sinne lain mukaan kuulu. Sinne pääsee helposti, mutta pois ei välttämättä pääse menettämättä työttömyyskorvaustaan. Keskeyttäminen katsotaan työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymiseksi, ja siitä seuraa sanktio.
Sipoon sote-johtaja puhuu myös työttömien suulla sanoessaan, että toimintaan osallistuvista noin 60 sipoolaisesta työttömästä valtaosa on harmissaan ja loukkaantuneita syytöksistä, joita heidän aktivoimistaan kohtaan on esitetty.
Tähän toisten suulla puhumiseen olen törmännyt monesti. Jostain syytä yksikään kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva ei ole kertonut minulle suoraan harmistumistaan, mutta sitäkin enemmän on tullut närkästynyttä palautetta toimintaa järjestäviltä.
Sanotaan tämä nyt vielä kerran. Minulle on herttaisen yhdentekevää, jos joku osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan vapaaehtoisesti. En minä ketään kiellä enkä voikaan kieltää. Joillekin saattaa jo pelkkä osallistuminen johonkin yhdessä muiden kanssa olla tärkeää. En moiti niitä, joka ovat toimintaan tyytyväisiä.
Heiltä kannattaisi kuitenkin kysyä ovatko he tietoisia oikeuksistaan. Heiltä voisi kysyä myös olisivatko he vielä tyytyväisempiä, jos saisivat työstään palkkaa.
Tämä on minulta jäänyt huomaamatta, eli jos työtön vapaaehtoisesti osallistuu toimintaa ja tekee sopimuksen, eikö sopimuskausi ole määriteltävissä, jolloin sanktioita ei voi antaa sopimuksen loppuessa? Tuntui pahaenteiseltä, että paikka sitten “tarjoaa” jotain uutta
ja jos kieltäytyy, niin sanktio?
Työtön tuntuu olevan kuin iso lapsi, jota sitten holhotaan ja vahditaan, koska omia aivoja ei ole käytössä, jos olet järjestelmään lipsahtanut. Jos EK-pomo kertoo julkisuudessa joulutarinaa 100000 työpaikasta, kukaan ei kyseenalaista, vaikka toimittelijan ensimmäinen kysymys olisi pitänyt kuulua: Mitä tarkoitat työpaikalla? Säännöllista, kokoaikaista palkkatyötä? Jos työtön kyseenalaistaa työllisyystemppuilua, niin toimittelija ja kommentoijat “tietävät” heti kyseessä olevan asennevammaisen joutohenkilön yrityksen päästä takaisin sohvalle lojumaan ja kaljaa kittaamaan.
Luultavasti tuossa työtön “vapaaehtoisesti osallistuu toimintaan” löytyy sudenkuoppa, jossa ensimmäistä suostumusta voidaan tulkita siten, että työtön myöntää olevansa kyseisen toimenpiteen tarpeessa. Ensimmäisen suostumuksen jälkeen toisesta osallistumisesta on vaikeampi kieltäytyä, koska sen jälkeen ulkopuoliset arvioivat hyötyykö työtön edelleen samaan toimeenpiteeseen osallistumista.
Se kuuluisa “pikkurilllin antaminen”…
Pitää yllä työkykyä. On monia jotka kokevat tuommoisen nöyryyttävänä, mutta ikinä ei ajatella sitä. Kaikki toiminta mihin pakotetaan on tietenkin työkykyä edistävää tai ylläpitävää. Ehkä asiaa pitäisi tutkia, voiko nuo tosiasiassa madaltaa työkykyä heille jotka kokevat että siinä ei ole mitään järkeä.