Köyhät kyykkyyn

Aktiivimalli, työelämäkokeilu, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta. Tässä muutamia sanoja, jotka kannattaa painaa mieleen. Ne ovat hallituksen ainoat keinot vähentää työttömyyttä. Tosiasiassa työttömyys ei vähene, mutta tilastot kaunistuvat. Lisäksi työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ovat vanhoja tuttuja. Molemmissa tehdään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei makseta edes sitä yhdeksää euroa.

Aktiivimallissa on uutta se, että se koskee myös ansiosidonnaista päivärahaa saavia. Heidän on tehtävä noin kolmen kuukauden jaksossa 18 tuntia työtä, jotta ansiopäivärahaa ei leikattaisi. Jos työtön ei aktivoidu eli ei pysty täyttämään työssäoloehtoa eikä pysty osallistumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen, hänen työttömyysturvaansa leikataan 4,65 prosentilla seuraavien kolmen kuukauden ajan.

Jos ja kun sitä palkkatyötä ei löydy kaikille, niin se on työttömän vika. Kaikki työttömyys on nykyisin työttömien oma vika, sillä meille valehdellaan avoimia työpaikkoja olevan jopa 100 000. Uskomattominta on, että näin paksu hölynpöly menee jatkuvasti läpi.

Samaan aikaan toimeentulotuen myöntämisen sekoittanut Kela aikoo sekoittaa myös asuntojen vuokramarkkinat määrittelemällä jokaiseen kuntaan suositusvuokrat, joiden maksamiseen voi saada toimeentulotukea. Suositusvuokrat on määritelty niin alas, että yhä useampi joutuu etsimään halvempaa asuntoa ja sitä turhaan odotellessaan maksamaan entistä suuremman osa vuokrasta muuhun elämiseen tarkoitetusta toimeentulotuen osasta. Jos ja kun niitä halvempaa asuntoja ei löydy, niin odotettavissa on asunnottomien määrän kasvu.

Näin toteutuu Kelan pääjohtajan ensimmäisessä haastattelussan kertoma tavoite lopettaa ilmaisen rahan maksaminen kotiin, kun sitä kotia ei enää ole. Jostain kumman syystä nämä tavoitevuokrat tulivat mediallekin yllätyksenä, vaikka asian valmistelusta kerrottiin jo vuosi sitten. (Juttu näkyy olevan luettavissa vain tilaajille, mutta jo alku riittää kertomaan asian olleen hyvin tiedossa.)

Köyhille on odottevissa yhä kylmenevää kyytiä. Sen sijaan kaikkein rikkaimmilla menee hyvin. Kovimmin palkkojen alennusta vaativat ovat verosuunnitelleet itsensä käytännössä verottomiksi.

Mitäpä tekee palkkatyössä käyvä keskiluokka? Ei mitään, se nukkuu onnellista hurskaan unta. Se ei huomaa, että sen työpaikkoja uhkaavat entistä enemmän palkattomaan työhön määrättyjen joukot. Herääminen tästä unesta tulee olemaan shokki, josta voi sitten tietenkin syyttää työttömiä. Tulevat ja vievät meidän työpaikat.

Ja maan hallitus paukuttelee henkseleitään, kun sekä työttömyys että yhteiskunnan maksamat tuet alenevat.

Sitä minä vain ihmettelen, että miten hallitus kuvittelee saavansa Suomen nousuun viemällä ihmisiltä vähätkin rahat ja antamalla veronkiertäjien huseerata vapaasti. Tämä lienee se kuuluisa hallituspuolueiden yhteinen arvopohja. Jolla on, niin sille annetaan lisää, ja jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois, kuten Iso Kirja sanoo.