Laki ennen mua syntynyt…

…myös jälkeheni jää.

Laki kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta näyttää olevan ainoa laki, johon nämä maaherra Wibeliuksen sanat Vänrikki Stoolin tarinoissa pätevät. Kaikkia muita lakeja voidaan muuttaa, mutta erityisesti sopeutumiseläke on kiveen hakattu. Tarkkaan ottaen kyse ei ole edes varsinaisesta eläkkestä, vaan työttömyysturvasta. Se on siis ainoa työttömyysturvan muoto, jota ei voi heikentää.  Sen ansiosta meillä on joukko nuorehkoja ja terveitä eläkeläisiä, jotka joko tekevät ansiotyötä tai eivät tee. Ihan sama, sillä eläke juoksee koko loppuelämän. Sen lisäksi meillä on kolmen vuoden ansiosidonnaista työttömyysturvaa nauttivia työttömiä, joita kukaan ei patista aktivoitumaan tuen leikkaamisen tai menettämisen uhalla.

Sopeutumiseläkkeestä säädettiin vuonna 1983. Lakia muutettiin myöhemmin niin, että vuonna 2011 enimmäisen kerran eduskuntaan valitut saavat eläkkeen sijaan 1-3 vuotta sopeutumisrahaa. Jo myönnettyihin eläkkeisiin ei uskallettu silloinkaan koskea. Aika yleisesti väitetään vieläkin, että näihin eläkkeisiin puuttuminen olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. On sanottu, että eläkettä saaville entisille kansanedustajille on syntynyt oikeus olettaa, että heidän etuutensa pysyvät entisellään.

Jos näin olisi, niin silloin kaikki hallituksen tekemät leikkaukset olisivat vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja aikoo aktiivimallin nimellä velvoittaa työttömät tekemään työtä täyden työttömyyskorvauksen saamiseksi. Kukaan ei koskaan ole sanonut, että tämähän on vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Kukaan ei ole sanonut, että työttömillä on oikeus olettaa, että heidän lailla säädetyt etuutensa pysyvät ennallaan.

Taannehtivan lainsäädännön kieltoon vetoaminen ei ole kestävällä pohjalla. Jos olisi, niin siinä tapauksessa yhtään vanhaa lakia ei voitaisi koskaan muutta. Ei voitaisi alentaa ylinopeuden sakottamiskynnystä, ei voitaisi leikata mistään laissa säädetystä etuudesta, ei yleensäkään voitaisi koskea yhteenkään lakiin, joka on antanut jollekin oikeuden olettaa nykyisen olotilan olevan turvattu.

Taannehtivan lainsäädännön kielto liittyy rikosoikeuteen. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että tehdystä teosta ei voida tuomita, jos se ei ollut rikos tekoaikana. Tämä periaate on johdettu legaliteettiperiaattesta, josta on säädetty perustuslain 8 §:ssä näin:

Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. 

Tätä voidaan laajentaa koskemaan muutakin lainsäädäntöä. Jos nyt säädettäisiin laki, jolla kaikkien sopeutumiseläkettä saaneiden olisi maksettava takaisin jo saamansa eläkkeet, niin se olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Tällaista ei kuitenkaan ole kukaan ehdottanut. On vain ehdotettu epäoikeudenmukaiseksi huomatun eläkkeen lakkauttamista. Nyt sopeutumiseläkettä saaville kansanedustajille voitaisiin ruveta maksamaan sopeutumisrahaa samoilla perusteilla kuin vuonna 2011 ensimmäisen kertaan eduskuntaan valituille. Se ei olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa, vaan asettaisi kaikki yhdenvertaiseen asemaan. Tai sitten kaikki entiset kansanedustajat voitaisiin siirtää yleisen työttömyysturvan piiriin.

Täältä voitte lukea asian ympärillä käytävää absurdia keskustelua nimien kanssa, ja täältä saman pakinan muodossa. Ja kun nyt aloitin vanhalla runolla, niin jatketaan vielä vanhemmalla tuomarinohjeella, joka runosta poiketen pätee edelleenkin:

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään