Nollasummapeliä
Viime viikolla paperittomien välttämätöntä terveydenhuoltoa vastustavat kertoivat meille, että terveydenhuolto on nollasummapeliä. Kun joku paperiton saa tuberkuloosirokotuksen, niin joltain mummolta viedään pois diabeteslääkitys. Kun paperiton saa yösijan, niin se vähentää jokaisen suomalaisen saunaolutmäärää kaksi desilitraa, suuremmissa kaupungeissa jopa puoli litraa ja Helsingissä litran.
Viime viikolla kulttuuriministerimme närkästyi, kun Finlandialla palkittu kirjailija neuvoi juntteja opettelemaan ruotsia. Oppiminenkin on nollasummapeliä. Jos opettelet ruotsia, niin päässä oleva tila täyttyy pelkällä ruotsilla ja jotain muuta tarpeellista putoaa pois. Pahimmassa tapauksessa unohtuvat käytöstavat ja siisteyskasvatus, joten pitää harkita kannattaako oppimisen riskiä ottaa.
Ajatelkaa, jos vaikka Cygnaeus, Sibelius, Kivi, Topelius tai Canth, Runebergista puhumattakaan, olisivat puhuneet sitä ruotsia. Mikä mahtaisikaan olla maan tila?
Helpointa on esimerkiksi lapselle selittää tämä asia vertaamalla ihmisen aivoja yhteiskuntaan. Jos yksi ihminen saa leipäjonosta ilmaiseksi leivän, niin joku vanhus jossain jää ilman vaippoja. Jos naapurin Keijo ostaa Audin, on minun avioliittoni pilalla ja lapseni alkavat haistella liimaa. Turvallisinta olisi, jos kukaan ei opettelisi mitään ja kenellekään ei annettaisi mitään.
Helsingin kaupunki päätti viime viikolla ohjata paperittomien välttämättömään terveydenhuoltoon 300 euroa jokaisesta sosiaali-ja terveysmenoihin budjetoimastaan miljoonasta. Kaikkiaan se maksaa kaupungille noin miljoonan vuodessa. Sillä ehkäistään mm. tuberkuloosin leviämistä, rikoksia ja eriarvoisuuden lisääntymistä.
Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti, jonka hoitaminen on aina potilaalle maksutonta. Yhteiskunnalle yksi tapaus maksaa minimissään 15 000 euroa. Lääkkeille vastustuskykyisen tapauksen hoito voi maksaa puoli miljoonaa euroa. Yhden rokotteen hintaa en tiedä, mutta ihan varmasti siinä on monta nollaa vähemmän.
Helsingin päätös johtaa kuulemma varmaan vararikkoon. Kuvittele, että tienaat 40 000 euroa vuodessa. Käyt Kemalin pizzeriassa ostamassa kaksi kuuden euron pizzaa. Kemalille meni vuosibudjetistasi sama prosenttiosuus kuin paperittomille menee Helsingin sosiaali-ja terveysbudjetista. Kauhean ahne turkkilainen, lähetetään se takaisin. Vähät ihmisoikeuksista, työtilanteesta, koulutusleikkauksista ja muista pikkuasioista, kunhan et osta pizzaa Kemalilta.
Otetaan Suomi takaisin. Ei opetella mitään, ei anneta kenellekään mitään. Jokainen tulkoon toimeen omillaan. Suljetaan rajat ja ovet, törsötetään omissa oloissaan, syödään vain omia eväitä eikä jaeta kenenkään kanssa mitään.
(Kiitos Henrika Rautaselle ja Jari Jokisalolle, että käytännössä kirjoititte tämän jutun.)
Nollasummapelihän on aina ollut osa poliittista retoriikkaa. Jos veroja alennetaan, se on pois koulutuksesta. Jos rakennetaan kulttuurilaitos, se on pois köyhiltä. Jos maahanmuutto, on se pois työttömiltä. Jos paperittomien terveydenhuolto, on se pois eläkeläisiltä jne. Kolumnistinkin työkalupakista löytyy nollasummaretoriikka.
Jawohl, Kimmo L.Sunkkilan(* johdolla kohti Persukoreaa!
(* Pahkasikaa nuoruudessan lukeneet muistanevat hahmon.