Hutiloinnin parsintaa

Viime torstaina kerroin, että työttömyysturvan aktiivimallista säädettäessä unohdettiin säätää sen vaikutuksesta toimeentulotukeen. Samaa kyseli myös Sosten erityisasiantuntija Anna Järvinen. Koska toimeentulotukilakia ei muutettu aktiivimallin edellyttämällä tavalla, niin lain noudattaminen olisi johtanut toimeentulotuen alentamiseen niiltä tukea saavilta, jotka eivät täytä aktiivimallin edellytyksiä. Kyseessä olisi ollut toimeentulotukilain mukainen seuraamus työvoimapoliittisen velvoitteen laiminlyömisestä.

Koska asia unohtui lakia säädettäessä ja koska sen perään on kyselty, on sosiaali- ja terveysministeriö nyt linjannut, että aktiivimallin velvoitteiden laiminlyöminen ei johda toimeentulotuen alentamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos toimeentulotukea saava työtön ei saa kolmen kuukauden aikana palkkatyötä 18 tunnin ajaksi, ei ansaitse yrittäjänä määrättyä summaa tai ei mahdu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, niin hänen toimeentulotukeaan ei leikata.

Tämä on ainoa järkevä ratkaisu, ja se olisi pitänyt ottaa huomioon jo lakia säädettäessä. Parempi kuitenkin edes myöhässä, mutta muutama asia tässä askarruttaa vieläkin.

Entäpä sellainen tilanne, että työttömälle tarjotaan selkeästi yksilöityä työtä alle aktiivimallin edellyttämällä, työssäoloehdon täyttävällä palkalla eli alle 6,91 euron tuntipalkalla? Onko työ otettava vastaan sillä uhalla, että toimeentulotukea leikataan? Tai tilanne, jossa palkka täyttää aktiivimallin ehdon, mutta työtön ei voi vaikkapa päivähoito-ongelmien takia ottaa työtä vastaan? Tällaisia tapauksia tulee varmasti, sillä monet kunnat ovat rajoittaneet päivähoito-oikeutta työttömien vanhempien lapsisilta, eivätkä pysty järjestämään hoitoa muutaman satunnaisen tunnin ajaksi.

Nykyisen laintulkinnan mukaan molemmat tapaukset ovat työstä kieltäytymisiä, jotka johtavat tuen alennukseen. Ministeriön uuden linjauksen mukaan on selvää, että tukea ei alenneta, jos työtä ei saa ollenkaan. Sitä minä en tiedä miten suhtaudutaan näihin rajatapauksiin.

Toimeentulotuen alentaminen koskee vastaisuudessakin vain tilanteita, jossa työtön jättää Te-toimiston antaman yksilöidyn velvoitteen täyttämättä ja saa sen vuoksi karenssin, sanotaan tuossa ylemmäksi linkittämässäni Taloussanomien uutisessa. Tarjottu työ on aina yksilöity velvoite, jonka laiminlyönnistä seuraa karenssi ja mahdollinen toimeentulotuen alennus.

Tällaisiin ongelmiin törmätään, kun hutiloiden tehtyä lakia paikataan kiireessä laadituilla ministeriön ohjeilla. Ne ohjeetkin ovat vain ohjeita, joille voi haluttaessa viitata kintaalla. Syksyllä 2014 puhuttiin kovasti kuntouttavan työtoiminnan epäkohdista, ja myönnän olevani yksi asiasta eniten puhuneita. Julkinen keskustelu sai ministeriön laatimaan ohjekirjeen, jossa korostettiin kuntouttavan työtoiminnan olevan sosiaalipalvelua, johon ei saa laittaa työkykyisiä, jolla ei saa korvata palkkatyötä eikä vääristää kilpailua. Ihan samaa painotti myös silloinen sosiaali- ja terveysminsteri Laura Räty julkisuudessa.

Kuinkas kävi? Loppuiko työkykyisten sijoittaminen kuntouttavaan työtoimintaan, loppuiko palkkatyön korvaaminen ja kilpailukiellon kiertäminen? Ei loppunut. Ei tapahtunut yhtään mitään. Kunnat ovat jatkaneet ihan samalla tavalla kuin ennenkin, eivätkä valvontaviranomaiset ole löytäneet minkäänlaisia virheitä niiden toiminnasta. Jos joku on kunnilta kysellyt tuon ohjekirjeen noudattamisen perään, niin sitä ei joko ole nähty tai sitten sen sanotaan olevan vain yleisluonteinen kirjelmä, joka ei ole velvoittava laintulkinaohje.

Saa nähdä miten Kela nyt rupeaa soveltamaan tätä aktiivimallia koskevaa ohjetta. Jos toimeentulotuki olisi edelleen kuntien vastuullla, niin monessa kunnassa ohje katoaisi. Ehkä Kela ottaa ohjeen vakavasti.Huhtikuussa ollaan tässäkin asiassa viisaampia.