Ahneet hoitajat

Kun viime perjantaina lakkoiltiin työttömyysturvan aktiivimallia vastaan, niin jotkut poliitikot halusivat kieltää poliittisen lakkoilun. Ben Zyskowicz sen aloitti, ja muutaman päivän viiveellä omien ajatusten puuttumisesta tunnettu Susanna Koski toisti hänen puheensa sellaisenaan omissa nimissään.

Oikeus työtaisteluun on perustavaa laatua oleva työntekijän oikeus. Siitä on vahvat Suomea sitovat kirjaukset muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksessa, ILO:n työoikeuden sopimuksissa, EU:n perussopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Suomen lainsäädännön tulee siksi suojella tavallista työntekijää vahvempaa eli työnantajaa vastaan. Tätä on kuitenkin ihan turha selittää näille lakonkieltäjille.

Kun kunnallisella terveydenhoitolalla työskentelevät aloittivat tiistaina ylityö- ja vuoronvaihtokiellon, niin Suomi tuntuu taas romahtavan. Sairaat jäävät hoitamatta, leikkauksia siirretään ja kohta varmaan lasketaan taas kuolleita. Yksikään poliitikko ei vielä ole vaatinut tämän työtaistelun kieltämistä, ja aika vaikeaa se olisikin. Poliittisen lakkoilun kieltämistä haluavat kun nimenomaan olivat sallimassa lakot työtaistelutoimenpiteenä.

Koska poliitikot eivät oikein voi vastustaa tätä hoitohenkilökunnan työtaistelua, niin vastustaminen jätetään kansalaisille ja medialle.

Näin saadaan taas nostatettua someraivoa. Tai saataisiin, jos valtaosan sympatiat eivät olisi hoitajien puolella. Siitä ahneudesta kertoi Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen tyhjentäviä lukuja.

Kaikille ei ehkä ole selvää mistä tässä työtaistelussa on kysymys. On kysymys kiky-sopimuksen viemistä lomarahoista, jotka vaaditaan palautettavaksi. Julkisen puolen työntekijöiden lomarahoja leikattiin 30 prosenttia vuoteen 2019 saakka. Nyt palkansaajat vaativat noin 300 miljoonan euron korvausta tästä leikkauksesta. Ajankohta on oikea, sillä kunnallisen alan sopimusten voimassaolo päättyi tämän kuun alussa. Hoitajat vaativat oikeutetusti omiaan takaisin.

Kunta-alan työnantajat sanovat, että ei kunnilla ole niitä rahoja. He ovat oikeassa, sillä leikkaukset eivät koituneet kuntien hyödyksi. Maan hallitus ulosmittasi leikkauksella saadut säästöt itselleen pienentämällä kuntien valtionosuuksia leikkauksen tuoman arvioidun hyödyn verran. Valtion pitäisi palauttaa ne rahat. Pääministeri Juha Sipilä ei niitä aio palauttaa, vaan sanoo, että tämä asia ei tällä kertaa kuulu hallitukselle millään tavalla. Oudon paljon se kuului silloin, kun hallitus pakotti hyväksymään leikkaukset ja korjasi hyödyn, mutta ei kuulu enää.

Hoitoalan työtaistelu on paljastanut, että koko ala on rakennettu henkilökunnan venymiskyvyn varaan. Jos järjestelmä horjuu ylityö- ja vuoronvaihtokiellon takia, niin silloin hoitajamitoitus on pahasti alakantissa. Työtaistelu ei koske normaalien työvuorojen tekemistä, joten venymisen yläraja on saavutettu ja ylitetty.

Kukahan tässä nyt oikein on se ahne? Eivät ainkaan hoitajat, kuten palkoista näemme. Eivät välttämättä myöskään kuntatyönantajat, jotka eivät hyötyneet kiky-sopimuksesta rahallisesti ollenkaan. Jäljelle jää maan hallitus, joka pesee hurskaana käsiään koko asiasta. Ottamalla lomarahaleikkuksen hyödyn itsellen se pääsi taas pykälän verran kohti valtiontalouden tasapainotavoitettaan. Muut maksavat viulut.