Ihmeet jatkuvat

Eilisen pääuutinen oli työllisyysasteen paraneminen niin paljon, että hallitus näyttää saavuttavan 72 prosentin tavoitteensa. Sitä ei tiedetä milloin se tapahtuu, mutta arvaukseni on, että sopivasti ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja.

Työttömyys siis näyttää laskevan ja työllisyys nousevan. Yhä useampi saa töitä, ja se on tietysti hallituksen ansioita. Yleismaailmallisella talouden nousulla ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, tai sitten sekin lienee Sipilän hallituksen ansiota. Hallituksen toimet purevat, ja työllistymistä edistää paljon parjattu aktiivimalli, sanoo työministeri Jari Lindström.

Olemme taas todistamassa yhtä hallituksen ihmetekoa, vai olemmeko? Emme ole, kertoo Taloussanomien Teemu Muhonen. Työllisyysaste kyllä nousee, mutta nousu perustuu osa-aikatöihin.  Kokoaikaiset työt vähenevät ja osa-aikaiset lisääntyvät. Kokoaikaisesti työskenteli viime vuonna pienempi määrä suomalaisia kuin vuonna 2014. Tämän vuoden tammikuussa osa-aikatyöllisiä oli 54 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Aamun Karjalaisessa kerrottiin, että vuoden aikana tapahtuneesta työllisyyskasvusta yli kolmasosa on tullut määräaikaisesta osa-aikatyöstä, ja sen lisäksi huomattava osa uusista työllistyneistä tulee työvoiman ulkopuolelta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli tammikuussa 238 000, mikä on vain 4 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Sen verran väkeä on saadaan varmasti laskemalla yhteen Lex Lindströmin ansioista eläkkeelle päässeet ja määräaikaishaastattelujen avulla kortistosta siivotut sinne kuulumattomat.

Aktiivimallin positiivisille vaikutuksille voi vaikka nauraa vapaasti. On varmasti totta, että aktiivimalli on aktivoinut työttömiä ottamaan yhteyttä Te-toimistoihin Lindströmin kertomalla tavalla, mutta ei se työllisyyttä lisää. Ihmiset ovat vain yrittäneet todennäköisen turhaan kysellä aktiivimallin soveltamisohjeita, joita ei Te-toimistoillakaan ollut yli kuukauteen.

Karjalaisessa kerrottiin myös Polvijärven mallista, jolla työttömyyttä oli saatu pudotettua neljä prosenttia vuodessa, vaikka kunnassa ei ole yhtään avointa työpaikkaa. Selitys löytyi tietenkin kuntouttavasta työtoiminnasta, jossa tehdään työpajassa työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Mutta kunta säästää työmarkkinatuen maksuosuudesta ja tilastot kaunistuvat. Asiasta tietämätön lukija nyökyttelee tyytyväisenä, että onpas hyvä juttu tuo työllistyminen. Heille sanon itäsuomalaisittain, että kyllä nämä ihmiset töissä ovat, mutta eivät tienestissä.

Tämänkin hallituksen ihmeen takana on puolitotuuksen kertomisen lisäksi yleinen talouskasvu ja huonosti palkattujen osa-aikatöiden lisääntyminen. Palkalla ei elä, vaan sen lisäksi joutuu hakemaan yhteiskunnan tukea. Olemme kovaa vauhtia menossa kohti amerikkalaista yhteiskuntaa, jossa ihminen joutuu tekemään useaa huonsti palkattua osa-aikatyötä, jonka lisäksi vielä joutuu sosiaaliluukulle.

Jos tässä niin kovasti uutisoidussa työllistymisessä jotain ihmettä on, niin se on Pentti Haanpäätä mukaelleen korkeintaan se, että nämä ihmeen kautta työllistyneet yleensä elävät ja sonnalle haisevat.