Pimppiä, sananvapautta ja shariaa

Kansanedustaja Laura Huhtasaari oli saanut työpöydälleen Katja Ketun ja Krista Petäjäjärven kirjan Pimppini on valloillaan. Tästä yllätyslahjasta suivaantuneena hän tuomitsee blogissaan jyrkästi feminismin ja sanoutuu siitä kokonaan irti.

Mikäs siinä. Tosin Huhtasaarta voisi muistuttaa, että ilman sitä feminismiä hän ei olisi eduskunnassa. Parhaassa tapauksessa hän saattaisi olla kansakoulunopettajatar, mutta paljon todennäköisemmin korkeintaan vapaaehtoinen pyhäkoulunopettaja. Koska hän nyt kuitenkin on eduskunnassa, niin hänen voisi kuvitella olevan kiinnostunut ajankohtaisemmista aiheista, kuten vaikkapa sotesta, maakuntauudistuksesta ja aktiivimallista.

Hän valitsee kuitenkin helpomman tien ja pääsee lyhyessä blogitekstissä täysin epäloogisesti kirjan nimestä närkästymisestään sananvapauden rajoittamiseen ja sharia-lakiin. Jostain syytä nämäkin ovat feminismin vika. Joku voisi yhdistää mielessään tämän ajattelutavan vaikkapa Speden vanhoihin sketseihin naisen logiikasta, mutta kyseessä on enemmän kansainvälisen alt-rightin logiikasta. Siinä kaikki vähänkään konservatiivisista arvoista poikkeava nähdään salaliittona valkoista kristittyä heteromiestä ja hänen valtaansa vastaan. Samaan nippuun mahdutetaan huuto sananvapauden puolesta ja sharia-laki.

Sananvapaudesta tuntuvat kaikkein suurinta huolta kantavan ne, jotka itse sitä kaikkien rajuimmin käyttävät. Minulle jäi epäselväksi miten toimittaja Haapala liittyy asiaan, mutta ilmeisesti hänkin on jotenkin onnistunut loukkaamaan Huhtasaarta. Toimittajien sananvapaushan on perussuomalaisille herkkä asia. Vasta pari viikkoa sitten kansanedustaja Ville Tavio halusi kirjallisessa kysymyksessään rajoittaa vihervasemmistolaisten toimittajien vapautta laukoa mielipiteitään.

Sharialla ja islamisella kulttuurilla pelottelun Huhtasaari nostaa esiin viittaamalla Ruotsiin, jossa oikeuden lautamiehet vapauttivat pahoinpitelystä syytetyn miehen ilmeisesti uskonnollisin perustein. 

Tapaus ei kerro sharian ja islamilaisen kulttuurin läpimurrosta, vaan lautamiesjärjestelmän heikkoudesta. Lautamiesten valinta niin Ruotsissa kuin Suomessakin on annettu poliittisille puolueille, ja joukkoon mahtuu aina tehtävään täysin sopimattomia henkilöitä. Kun tapaus tuli ilmi, niin molemmat lautamiehet erotettiin sekä puolueesta että lautamiehen tehtävistä. Erottaminen kertoo siitä, että Pohjoismaissa noudatetaan vain oman maan lakia, eikä sen rinnalla sallita mitään tapaoikeutta. Siitä olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä, että tällaista ei olisi saanut päästä tapahtumaan. Jos lautamiesjärjestelmää halutaan ylläpitää, niin ehdokkaiden osaamiseen ja ymmärrykseen maan lakien ja vain niiden soveltajina on kiinnittettävä enemmän huomiota.

En ymmärrä miksi feminismi näyttäytyy joillekin hirveänä mörkönä. Minä en ole feminismiiin kovin hyvin perehtynyt, mutta koskaan minulla ei ole ollut ongelmia feministien kanssa. Se johtunee siitä, että ihmisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ehdottomana kannattajana minulle on itsestään selvää, että ihmisten oikeudet eivät riipu sukupuolesta, etnisestä taustasta, uskonnosta tai yleensä yhtään mistään ihmisen ominaisuuksista.

Tämä tästä ja hyvää naistenpäivää kaikille tasapuolisesti.