Tehtiin nyt tämmöinen

– Maakunnat ovat suunnitelmissaan pitkällä ja odottavat henkeään pidätellen poliittisia päätöksiä, jotta pääsisivät vihdoinkin rakentamaan omia palvelujärjestelmiään. 

Muun muassa näin perustelee professori Heikki Hiilamo muuttumistaan hallituksen sote-esityksen vastustajasta sen kannattajaksi.

Sieltähän se odotettu perustelu tuli. Soten ja maakuntahallinnon täytäntöönpanoa on valmisteltu kauan, vaikka asioista ei ole olemassa yhtään lakia. Nyt kun ollaan tarpeeksi pitkällä ja resursseja on käytetty vaikka millä mitalla, niin tällä valmistelulla perustellaan uudistuksen välttämättömyyttä. Pakkohan se on tehdä, kun rahaa on palanut ja virkojakin on täytetty.

Eivät ne soten epäkohdat poistu sillä, että Hiilamo kääntää takkinsa. Totta on, että hänen joulukuisen kritiikkinsä pääkohde eli valinnanvapauden ulottuminen erikoissairaanhoitoon poistettiin lakiesityksestä. Muut viat ovat silti ennallaan. Valinnanvapaus suosii edelleen suuria yrityksiä, hoitoketjut pirstaloituvat, syntyy alueellisia monopoleja ja EU-tuomioistuimen uhka pysyy entisellään. Hallitushan ei suostunut kysymään EU-komissiolta ennakkomielipidettä soten suhteesta EU:n kilpailulainsäädäntöön, vaikka KHO niin neuvoi tekemään.

Erityisesti minua ihmetyttää väite, että soten vastustajat eivät muka ole esittäneet toimivaa vaihtoehtoa. Niitä löytyy jokaiselta oppositiopuolueelta omansa, ja sen lisäksi toiminnassa on jo nyt ainakin kaksi vaihtoehtoista mallia. Ne ovat kuntayhtymäpohjalta toimivat Etelä-Karjalan Eksote ja Pohjois-Karjalan Siun sote.

Samantapaista järjestelmää on myös vihreiden Touko Aalto esittänyt, mutta oikeusministeri Antti Häkkäsen mukaan se näyttää selvästi perustuslain vastaiselta. En ymmärrä Häkkäsen näkemystä. Kuntayhtymissä ei takuulla ole mitään perustuslainvastaista.

Keskustelu alkaa mennä sakeaksi. Asiakas katosi jonnekin soten sokkeloihin jo kauan sitten, mutta nyt hallituksen kannattajilta alkavat kadota jo asiaperustelutkin. Jankutetaan kuin keväinen talitintti yhtä ja samaa: pakko tehdä, pakko tehdä, titityy.

Kaikki myöntävät, että hallituksen sotessa on isoja ongelmia. Silti sitä ajetaan väkisin läpi. Väkisin ja paljon vähemmin äänin ajettiin läpi työttömyysturvan aktiivimalli, joka on ihan odotetusti osoittautunut täydeksi sudeksi. Kukaan ei vieläkään tiedä mikä katsotaan lain edellyttämäksi aktiivisuudeksi. Ohjeiden puuttuminen on ruuhkauttanut Te-toimistot kyselyillä.

Jos hallituksella olisi paljon järkeä, niin se kumoaisi aktiivimallin. Jos hallituksella olisi edes vähän järkeä, niin se päättäisi, että ensimmäisen kolmen kuukauden jakson aikana ei tukea leikata keneltäkään, koska laista puuttuivat soveltamisohjeet.

Sekä sotea että aktiivimallia voi luonnehtia kuvittelemalla hallituksen sanovan:

“Tehtiin nyt tämmöinen. Huonohan siitä tuli eikä me itsekään tiedetä miten se toimii ja mitä sillä edes tehdään, mutta ihan pakko tämä nyt on hyväksyä, kun sen tekemiseen meni niin paljon aikaa ja rahaa. Korjataan sitten aikanaan niitä vikoja.”

***
Tämä blogini täyttää tänään kahdeksan vuotta. Ilman teitä lukijoita olisin lopettanut kirjoittamisen jo vuosia sitten. Kiitos teille.