Särkynyt mosaiikki
Jos fanitatte Laura Huhtasaarta, niin jättäkää tämä juttu lukematta. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että Huhtasaari on kuvaannollisesti sanoen tyhjä astia, joka sisältää vain sitä, mitä siihen kaadetaan. Koko hänen poliittinen imagonsa on kuin toissa viikolla julkaistu Sauli Niinistön muotokuva, jonka koko idea perustuu siihen, että se on sadasta osateoksesta koostuva mosaiikki. Nyt tämä Huhtasaaren mosaiikkikuva hajoaa silmissä.
Svenska Ylen tekemän tutkimuksen mukaan Huhtasaaren gradussa on kopioituna jopa 30 prosenttia Tiina Simpasen vuonna 2001 kirjoittamasta pro gradu -työstä “Kohti monikulttuurista koulua”. Itse asiassa saattaa olla enemmänkin, koska tutkimustuloksetkin vaikuttavat plagioiduilta.
En tiedä enkä väitä näin olevan, sillä en ole mikään gradujen tarkastaja. Kuitenkin jo pikaisesti rinnakkain lukemalla tällainen epäilys herää. Jos teillä on aikaa ja halua tutkia tarkemmin, niin lukekaa itse. Huhtasaaren gradu löytyy täältä ja Simpasen tutkimus täältä.
Koska molemmat tutkimukset ovat kaikkien luettavissa, niin pidän perusteettomana sekä Huhtasaaren itsensä että Suomen Uutisten ylläpitämää epäilyä Svenska Ylen toimintaa kohtaan. Siitä vain kaikki epälijät lukemaan ja vertailemaan.
Tämä asia selviää aikanaan, sillä Jyväskylän yliopistolle on tehty asiasta uusi selvityspyyntö.
Huhtasaari on ennenkin jäänyt kiinni kopioinnista. Reija Härkönen selvitti blogissaan tammikuussa 2017, että Huhtasaaren blogitekstit koostuvat yhteensopimattomista kappaleista, jotka on poimittu eri lähteistä ja sovitettu kömpelösti yhteen.
En tiedä onko Huhtasaarella ongelmia tuottaa omaa tekstiä vai onko kopioitujen tekstien yhdistäminen hänen käsityksensä kirjoittamisesta. Ainakin hänen poliittiset mielipiteensä ovat kopioitua. Ne on tuttuun tapaan kopioitu eri ihmisiltä, kuten Jussi Halla-aholta ja Donald Trumpilta. Ulkoinen olemus ja esiintyminen on kopioitu Marine Le Peniltä, ja presidentinvaalien kampanjalogo oli plagioitu Suomi 100 -hankkeelta.
Huhtasaaren kannattajien on vaikea uskoa, että heidän idolinsa on pelkkä feikki ilman mitään omaperäistä sisältöä. Mutta sehän ei estä syyttämästä kaikesta Yle Svenskaa, punavihreitä, liberaaleja, euro- ja eurostofiilejä, maailmanhalaajia, natottajia ja pakkoruotsittajia, kuten tuolla Suomen Uutisten kommenttiosiossa tehdään. Parhaimmillaan sekin on suorastaan sanataidetta.
Totuus on vaikea pala nieltäväksi.
Olin ensin vastaamassa asiallisesti, mutta tuo kuvakaappaus Laura-fanin kommentista aiheutti sen, että on pakko nauraa hetki! Että oikein Suomen ykköskansansuosikki! Hahhaha! Okei, asiaan:
Yritänpä tässä taas oikoa erästä laskuvirhettä. Jos Huhtasaaren gradun kirjallisuuskatsaukseen oli jo Jyväskylän yliopistokin havainnut kopsatun 10% kahdesta eri lähteestä sekä yksittäisiä merkitsemättömiä “lainauksia” muutamasta muusta lähteestä, se tekee siis yli 10% kopiointia. Tämän _lisäksi löytyi uutena Simpasen gradusta kopioidut noin 30%. Yhteensähän siitä tulee yli 40% luvatonta lainausta.
Tämän lisäksi nimimerkki Janette on Twitterissä esitellyt lisää löydöksiä, joissa Huhtasaari on ainoastaan muuttanut passiivin yksikön ensimmäiseksi persoonaksi (haastateltiin -> haastattelin) sekä tehnyt joitakin vähäisiä muutoksia sanavalintoihin ja lauserakenteisiin. Hän on alkanut epäillä, että plagiointia on jo lähemmäs 100% gradusta. No, sen selvittäminen jääköön JYUn hatariin käsiin.
Joo. Hän on Pynnönen ksml.fi lehden aktiivi kommentoija.
Kasperhanan julkaisussa mainitaan “valesuvakki”? Mikähän se on? Soluttautunut persu?
Tätäpä minäkin jäin ihmettelemään.
Entä valepropaganda? Olisiko se – ei enempää eikä vähempää kuin – itse totuus? Ja lieneekö valevihakampanja vihakampanja laisinkaan?