Hyväosaisten kapina

Marxilaisuutta edustava hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Erilaisten sosiaalitukien ja palvelujen varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että kohta kaikki menee uusiksi. Se loisiminen lopuu, ja muutos alkaa jo ensi vaalikaudella. Vastuu omasta elämästä, toimeentulosta ja terveydestä palautetaan jokaiselle yksilölle itselleen, ja vain yhteiskunnan tulonsiirroista täysin riippumaton yksilö voi olla vapaa.

Suunnilleen tällaista kirjoittelee Ayn Randinsa tarkkaan lukenut ja kokoomuksen puoluekokouksessa viikonlopun viettänyt kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth Ylen kolumnissaan.

Yleensä ottaen täydellistä typeryyttä ei kannata ruveta analysoimaan, joten jätän Ehrnroothin kirjoituksen itse kunkin pohdittavaksi ihan muutaman havainnon jälkeen. Teksti on äärimmilleen vietyä markkinaliberalismia, jossa yhteiskunta kuuluu vain vahvoille, itsenäisille ja terveille pärjääjille. Jostain syystä nämä yhteiskunnan itselleen omineet eivät itse tuota yleensä mitään, vaan elävät tavalla tai toisella toisten kustannuksella.

Tällaiseksi monen menestyjän kuva yhteiskunnasta on vääristynyt. Koska he itse ovat terveitä, hyvtuloisia ja menestyviä, niin he maksavat veroja enemmän kuin heikommin pärjäävät. Niinpä he katsovat yhteiskunnan omakseen ja vaativat itselleen oikeuden saada päättää miten heikommassa asemassa olevat elävät. Sitä he sanovat vapaudeksi.

Perustuslain ydinarvoa parhaimillaan on, kun kokoomuspoliitikko pilkkaa sairasta tv:n ajankohtaisohjelmassa ja käskee tätä menemään töihin. Siirtymä työttömien potkimisesta muuten vain epäkelpojen eli vanhojen ja sairaiden potkimiseen on suurinta vapautta. Jokainen on vastuussa omasta terveydestään, ja sairastuminen on aina yksilön oma syy. Sairas sairastuu tahallaan huonojen elintapojensa seurauksena vain voidakseen ottaa ylimääräistä niiltä, jotka elävät vastuullista ja hyvää elämää. Työtön on tahallaan työtön voidakseen lojua kotisohvalla ylenpalttisia, hyvätuloisten verovaroista ryöstettyjä tukia nauttien.

Tällaisista ajatuksista ilahtuvat varmasti maamme sadat tuhannet köyhät, työttömät ja erityisesti eläkeläiset, joista joka kymmenes on vakavissa talousvaikeusissa, ja joista puolella on jonkinasteisia vaikeuksia tavanomaisten menojen kattamisessa. Oma vikanne, mitäs ette ansainneet tarpeeksi, mitäs sairastuitte, mitäs jo lähtökohtaisesti synnyitte köyhäksi. Vahvojen menestyjien yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia teistä, sillä teillä pitää olla vapaus pärjätä itse ihan samalla tavalla kuin menestyjätkin pärjäävät.

Olen monta kertaa miettinyt miten nämä äärilibertaarit mahtaisivat pärjätä ihanneyhteiskunnassaan, jossa vallitsisi vahvimman laki. Miten he varjelisivat omaisuuttaan, miten itseään? Eivät mitenkään muuten kuin palkkaamalla vartijoita eli rakentamalla yövartijavaltion suojelemaan heidän elämäänsä hyväosaisille aidatun alueen sisäpuolella. Ulkopuolella heidät ryöstettäisiin putipuhtaaksi välittömästi, eikä siinä auttaisi tietoisuus omasta paremmuudesta ja menestymisestä.

Olen joskus ennenkin kertonut kapitalistin ja sosiaalidemokraatin eron. Kapitalisti haluaa syödä itse koko saalinsa ja jakaa sen korkeintaan läheistensä kanssa. Sosiaalidemokraatti ymmärtää jakaa saalista myös muiden kanssa, jos ei muuten, niin edes vastapalveluksen tai ainakin yhteiskuntarauhan toivossa.

On kuitenkin hyvä, että Ehrnroothin kaltaiset ajattelijat kertovat suoraan mitä on odotettavissa. Se saa monen miettimään vaikkapa nykyisen hallituspohjan jatkon mielekkyyttä. Sen saavutuksista suurin on paikan näyttäminen köyhille, sairaille, vanhuksille ja työttömille. Lisäksi sen toimintaa leimaa silmien ja korvien sulkeminen tämän heikomman aineksen valitukselta.

Caput tuum in ano est.