Siun sote ja kuntalaki
Toissapäivänä kerroin, että Pohjois-Karjalassa toista vuotta toimivan ja valtakunnallista sote-uudistusta ennakoivan Siun soten perussopimus näyttää olevan vastoin perustuslakia. Kyse on siitä, että alibudjetointi aiheuttaa säästöpaineita ja uhkaa vaikeuttaa palvelujen järjestämistä, mutta perustuslakivaliokunnan valtakunnallisesta sotesta antaman lausunnon mukaan palvelujen rahoitukselle ei saa asettaa perälautaa, vaan ne on järjestettävä. Siun soten perussopimuksessa jäsenkuntien maksuosuus on kuitenkin sovittu määrättäväksi sitovasti ja lopullisesti kerran vuodessa.
Maksuosuudet määrittelee jäsenkuntien edustajista koostuva kuntien omistajaohjausryhmä, eikä alijäämää tasata vuosittain. Palvelut on siis tuotettava sillä rahalla, jonka kunnat antavat, ja jonka määrän päättää omistajaohjausryhmä.
Tähän omistajaohjausryhmän ja kuntalain mukaisten varsinaisten päätöksentekijöiden väliseen työnjakoon kiinnitti huomiota Siun soten tarkastuslautakunta huomiota jo kuntayhtymän valmisteluvuotta 2016 koskevassa tarkastuskertomuksessaan.
Eilen sanomalehti Karjalainen kertoi verkkosivullaan ja tänään printtilehdessä, että Kuntien takauskeskus on ryhtynyt selvittämään Siun soten perussopimusta. Selvityksen taustalla on epäily, että taloudellista päätöksentekovaltaa siirtyisi Siun soten valtuustolta omistajaohjausryhmälle, jota kuntalaki ei edes tunne. Kuntalain mukaan kuntayhtymän talousarviosta päättää valtuusto. Siun soten perussopimuksessa kuitenkin sanotaan, että kuntien omistajaohjauksessa määrätty kuntalaskutuksen yhteismäärä on kuntayhtymää sitova.
Epäselvää siis on se, kuka määrittelee kuntia sitovasti etukäteen päätettävät maksuosuudet. Kuntalain mukaan siitä päättää valtuusto, mutta perussopimuksen mukaan päättäjä on omistajaohjausryhmä. Kun lisäksi muistetaan, että etukäteen päätettävät lopulliset maksuosuudet ovat perustuslain kannalta arveluttavia, niin Siun soten taloutta koskevan päätöksenteon juridinen pohja on hatara.
Periaatteessa asia on selvä. Vastoin lakia oleva perussopimuksen kirjaus on mitätön. Käytännössä perussopimusta on kuitenkin noudatettu vuosien 2017 ja 2018 maksuosuuksia määrättäessä. Maksut on päättänyt omistajaohjausryhmä, ja valtuusto on vain siunannut sen päätöksen. Siun soten talousarvion ovat käytännössä valmistelleet Kiteen kaupunginjohtaja ja Joensuun talousjohtaja. Herää ihan oikeutetusti kysymys siitä, kuka Siun soten taloudesta oikein päättää.
Juukalaisena kunnanvaltuutettuna ja kunnanhallituksen jäsenenä minulla on tietenkin oman kunnan lehmä ojassa. Niin on kaikilla muillakin Juuan kuntapäättäjillä ja virkamiehillä, sillä olemme koko ajan olleet sitä mieltä, että maksuosuudet ovat liian pienet. Muistin virkistämiseksi liitän tähän kunnanjohtaja Markus Hirvosen blogijutun lokakuulta 2016, jolloin Siun soten toimintaa käynnisteltiin.
Kuten Hirvonen kertoo, niin emme koskaan ole vastustaneet emmekä vastusta Siun soten toimintaa, vaan haluamme tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Sellaista siitä ei tule, jos koko ajan joudutaan säästämään kaikesta, karsimaan toimintoja ja hiostamaan henkilökuntaa. Jo nyt meiltä Juuassa on vähennetty hoito- ja hoivapaikkoja, ja samaa on odotettavissa tulevaisuudessakin.
Nyt kun perussopimuksen muuttaminen omistajaohjauksen osalta näyttää olevan edessä, niin samalla pitäisi ottaa uudelleen neuvoteltavaksi myös rahoitus. Tietääkseni Kuntaliitto on kiinnostunut selvittämään myös maksuosuuksien sitovuuden perustuslainmukaisuutta, joten tämän ennakointi olisi viisautta.
Tämä oli kunnallista ja maakunnallista politiikkaa. Samoihin ongelmiin tullaan törmäämään paljon suuremmassa mittakaavassa, jos hallituksen esittämä sote- ja maakuntauudistus hyväksytään. Silloin maakunnat velvoitetaan järjestämään palvelut säästöjä etsien valtion niitä sitovasti antamalla liian pienellä rahamäärällä.
Suomalaiset kuntapoliitkonjuntit ovat niin höyrähtäneet noihin “omistajaohjausryhmiin” ja kaikenlaiseen itsetarkoitukselliseen säätämiseen. Kyllä kepu osaa tehdä asioista kaikissa maakunnissa niin hankalia ja lainvastaisia, ettei niistä ota kukaan selvää. Johan se on kunnallisessa politiikassakin nähty.
Samaa mieltä. Näiden ohjausryhmien toimintamallit on muuten usein kopioitu yksityisistä firmoista, joissa niiden roolina on painostaa sekä simputtaa projekteissa työskenteleviä käskytettäviä tekemään työnsä halvemmalla ja nopeammin.
Seurauksena usein työ tehdään kalliimmalla ja hitaammin, k***ä otsassa ja uutta työpaikkaa etsien. Kohonneet kustannukset ja haittavaikutukset nähdään viiveellä, jolloin on vaikeaa nähdä missä itse asiassa meni pieleen.
Yritysmaailman tapoja ei pitäisi kopioida suoraan, jos ei voida toimia kuten bisneksessä toimitaan. Yritys voi karsia toimintaansa, tai lopettaa kokonaan, jos ei kannata. Kuntien lakisääteisiä tehtäviä ei voi noin vain avoimesti lopettaa tekemästä.
Mitä hyötyä on esim. rahamäärän rajoittamisesta, jos jostain joudutaan kuitenkin järjestämään lisää rahaa? Jos yhteiskunta haluaa lopettaa tai huonontaa joitakin palveluja, päätöksen pitäisi olla selkeä ja päättäjät selvillä. Yksittäiselle virkamiehelle tai leikkiyrityksen johtajalle ei pidä jättää niin suurta päätöstä.
Keskusteltuani muutaman kuntapäättäjän kansssa terveydenhuollosta, huomasin että heillä ollut mitään käsitystä siistä mitä he olivat päättäneet. Valitettavasti tämä ei ole mitenkään tavatonta. Asioihin ei ehditä perehtyä tai ne eivät jaksa kiinnostaa, usein asiat eivät ole niin kuin ne esitetään. Päättämässä voi olla myös puolueen etäispääte joka äänestää niin kuin pitää. Kuntalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sote-päätöksentekoon.Terveydenhuollon henkilökunan edustajat saattavat ehkä olla perilla siitä missä mennään mutta asiakaskunnan asia ei ole niin tärkeä kuin päätöksenteko oman työn kannalta.
Suomen terveydenhuolto on ollut kaikkea muuta kuin asiakas/potilaskeskeinen, ja se näkyy.Pieni poliittinen eliitti leikkii ihmisten terveydellä.