Ei se kansalle kuulu
Tämän hallituskauden aikana on varmasti tehty kaikkien aikojen ennätys kelvottomassa lainvalmistelussa ja pyrkimyksissä estää tämän ikävän tosiasian paljastuminen. Syynä on hallituksen vimmainen halu saada sote- ja maakuntalainsäädäntö valmiiksi. Kokonaisuus on valtava, ja kiire on aiheuttanut hutiloiden kirjoitettuja lakiesityksiä. Niitä on jouduttu paikkaamaan jatkuvasti, mutta julkisuudessa annetaan ymmärtää erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan istuvan lakiesitysten päällä eli hidastavan tahallaan niiden käsittelyä.
Tosiasiassa kukaan ei tahallaan jarruta lakien käsittelyä, mutta halllituspuolueiden kansanedustajat eri valiokunnissa tekevät kaikkensa saadakseen huonosti valmistellut lait eteenpäin ja salatakseen niiden sisällön julkisuudelta. Viimeisimpänä lakivaliokunta päätti äänestyksen jälkeen olla järjestämättä julkista kuulemista hallituksen sille antamasta vastineesta. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen vastine ei tule julkiseksi. Heti perään valiokunta päätti jälleen äänestyksen jälkeen olla kuulematta asiantuntijoita.
Tässä tapauksessa kyse oli perustuslakivaliokunnan edellyttämistä valinnanvapauslainsäädäntöön tehtävistä muutoksista. Muutokset koskevat muun muassa asiakkaan oikeusturvaa ja asiakassuunnitelman sitovuutta. Kuten muistetaan, niin sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan vastineessa hallitus poisti kokonaan asiakassuunnitelman sitovuuden.
Samalla heitettiin hyvästit palvelujen intgraatiolle ja katkeamattoman hoitoketjun varmistamiselle, joiden piti olla uudistuksen keskeisimpiä tavoiteitta. Kun asiakassunnitelma ei sido palveluntuottajaa eikä anna asiakkaalle mitään oikeutta vaatia suunnitelmaan merkittyjä palveluja, niin asiakkaan oikeusturva muuttui huomattavasti aiemmin esitetystä. Käytännössä se katosi kokonaan.
Lakivaliokunnan hallituspuolueita edustavat jäsenet päättivät kuitenkin suuressa viisaudessaan, että asia ei kuulu julkisuuteen eikä edes asiantuntijoita tarvitse kuulla omaan lausuntoa sorvattaessa. Heitähän on jo kuultu aiemmin ja kiirekin painaa päälle.
Asiantuntijoita kuultiin ennen kuin tämä asiakassuunnitelman sitovuus poistettiin. Koko laki muuttui niinkin keskeisen asian kuin asiakkaan oikeuturvan kannalta ihan päinvastaiseksi, mutta valiokunta päätti äänestyspäätöksellä osata laatia tässä uudessa tilanteessa lausunnon ihan omin päin.
Eipä ihme, että lakivaliokunnan oppositioon kuuluva jäsenet ihmettelevät tätä äkkiä syntynyttä viisautta.
Tämä koko sote- ja maakuntauudistuksen ympärillä vallitseva hosumisen ja salailun ilmapiiri on rapauttanut politiikan uskottavuutta. Koko touhu näyttää pahimman luokan kähminnältä ja kipuilulta sen kähminnän paljastumisen pelossa. Tehdään tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu, kuten pääministerin motto kuuluu.
Jos kansa nyt haluaa tietää miten sote-uudistuksessa käy asiakkaan oikeusturvalle eli oikeudelle saada asiakassuunnitelmaan kirjattuja palveluja, niin lakivaliokunnan enemmistön mielestä se ei kuulu kansalle. Valiokunnan onneksi kansa valmistautuu viettämäään juhannusta, jotten ei se nyt jouda kysymäänkään. Kyllä karmea totuus paljastuu sitten, kun sote on saatu runnottua läpi ja voimaan.
Sitten se on liian myöhäistä.
Juurikin näin, eihän tälläinen ”pikkujuttu” ketään kiinnosta. Keskikesän korkean juhlan odotuksen rinnalla.
Voi itku.
Onko juhan(nuksen) jälkeistä elämää? Shaapash nähdä mitä kenkä teköö… näläkä ainakin on kova! 😉
No ei kansalaisen oikeusturva kansalle mitenkään kuulu. Selvä asia.
Hallituksen mielestä kansalaiset tarvitsevat vain kaiken parantavaa raippaa ja päälle kulaus karenssia!
No ei se kovin kummoinen ole ollut aikaisemminkaan, potilaan oikeusturva nimittäin.
Kaikki oikeusturvakeinot ovat olleet jälkikäteisiä. Valita AVI, kantele Valviraan ,EOA:lle tai Oikeuskanslerille. Vastauksen odottelu kestää vähintään 6kk joskus se kesti jopa 18kk. Onhan se hallinto-oikeuskin olemassa.
Vastaus AVIsta on yleensä ympäripyöreää jargonia tai lausunnon perusteella voisi kuvitella vastineen tuleen kantelunkohteen asianajajalta.
Jos EOA:lta tulee noottia esim kunnan A virheellisestä sisäisestä ohjeistuksesta jonka vuoksi esim. vanhuspalveluiden käyttäjät ovat jääneet vaille etuisuutta johon he ovat olleet oikeutettuja. Asia voi korjaantua kunnassa A mutta jatkuu edelleen naapurikunnassa B kunnes joku tai useammat valittavat. Tämä on kuntien itsemääräämisoikeutta ja kuntapolitiikan arvomaailma.
Valviraan hoidosta kanneltaessa valittajien määrällä ei näytä olevan merkitystä. Ajoittain tulee sitten ilmi vuosikausien väärinkäytökset jotka ovat vain jatkuneet Valviraan tulleista valituksista ja ongelman tiedostamisesta huolimatta. Jäävuoren huippu pulpahtaa hetkeksi näkyviin.
Ajantasainen apua väärinkäytöksiin voi yrittääon keskustelemalla, antamalla palautetta, muistuttamalla suoraan sitä terveydenhuollon yksikköä jossa havaittu epäkohta on. Ei kannata pidättää hengitystä vastausta odotelleesa.
Potilasasiamies voi joissain paikoin auttaa, olla täysin passiivinen tai vaikeuttaa potilaan asiaa. Kaikki riippuu joistakin seuraavista: asianomaisen sosiaalisesta statuksesta, kuinka suurta määrää potilaita ongelma koskee (lue – ongelman korjauksen hinta), kuinka paljon julkisuutta ongelma on saanut tai tulee saamaan ja yksikön toimintakulttuurista.
Toimintakulttuuri on yleensä sama kuin johdon arvot, mutta se usein tulkitaan siten että suorittava tasot saa sanktiot ja johto pääsee pälkähästa. Tämä käytäntö taas vaikeuttaa vastuullisen henkilöstön rekrytointia. (Esim. lastensuojelu /Erika-tapaus ja Turun G-I osasto jossa vanhuksia hakattiin)
Onhan meillä uutisoitu siitäkin kun ongelmista ilmoittaneet hoitajat hiillostetaan tehtävistään, tai puutteista ilmoittaneet omaiset toteavat vanhustensa hoidon heikentyneen/vaikeutuneen merkittävästi.
Potilaan oikeudet ovat näennäisiä ja henkilökunnan velvollisuutta ilmoittaa väärinkäytöksista ei saada kirjattua lakiin. Eipä lainsäädännöllä sinänsä ole merkitystä jos asenne ja ihmisarvo ovat rahalla mitattavissa. Paljonko se vahuspalvelulakikaan auttoi vahuksia tai muutti käytäntöjä? Huono tilanne vain eskaloitui.
Mutta hei, ei hätää onhan meillä nyt ja uudessa sotessakin omavalvonta!