Kesäistä mielipidemuokkausta
Heinäkuu on otollista aikaa muokata lomailevan kansanosan mieliä sopiviksi katsotuilla uutisilla ja kolumneilla. Sen tietävät hallitus ja sitä tukeva media. Ihan muita asioita ajatteleva lomalainen lukaisee poliittisen jutun ja kiiruhtaa jatkamaan lomaansa, mutta jutun sisältämä ajatus jää muhimaan hänen alitajuntaansa ja muokkaamaan sitä. Ja se ajatushan on, että hallitus on hyvä ja oppositio paha. Lomalainen ei jouda miettimään mitä kaikkea juttu jättää kertomatta.
Helsingin Sanomat kertoo talousanalyysissään, että Sipilän hallitus teki mahdottomasta mahdollista ja toteutti työllisyysihmeen. Työllisyysaste on 71,4 prosenttia.
Lehti ei kerro, että tehtyjen työtuntien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin työllisyysaste. Vaikka uusia työpaikkoja syntyy, niin tehdyn työn määrä ei kasva. Uudet työpaikat ovat siis lähinnä osa-aikaisia ja pätkätöitä, joilla ei elä. Palkan lisäksi on haettava yhteiskunnan tukea.
Sekin jää kertomatta, että vaikka työllisyys kasvaa, niin työttömien määrä ei vähene työnsaannilla. Työttömät vain katoavat jonnekin. Määräaikaishaastattelut poistivat tilastoista 30 000 sinne kuulumatonta, kuntouttavassa työtoiminnassa tekemässä palkatonta työtä on jatkuvasti noin 27 000 ihmistä ja Lex Lindström siirsi 5 000 työtöntä eläkkeelle. Työlliseksi katsotaan yhdenkin palkallisen työtunnin kolmessa viikossa tehnyt.
Työllisyyden kasvu ei ole Sipilän hallituksen aikaansaama ihme, vaan osa kansainvälistä talouskasvua, kertoo Eurostatin tilasto.
(Kiitos taas Pekka Pasaselle tilastojen etsimisestä.)
Puolueettoman kokoomuslehti Karjalaisen kolumnisti uudistaa sosiaaliturvaa väittämällä Antti Rinteen eläkelupausta pelkäksi populismiksi ja esittämällä lapsilisien poistamista hyvätuloisilta. Tätä kolumnistia ei jostain syystä ole koskaan kiinnostanut tutustua SDP:n ehdotuksiin, vaan hän tyytyy väittämään, että niitä ei ole tai ne ovat toteuttamiskelvottomia.
Lapsilisien maksaminen myös hyvätuloisille ei ole mikään ongelma, mutta se on, että niitä ei makseta kaikkein köyhimmille. Lapsilisät ovat toimeentulotukilaskelmassa tuloa, joka alentaa tukea. Se on paljon suurempi ongelma kuin lapsilisien maksaminen myös niille, jotka eivät niitä tarvitse elämiseen.
Ilta-Sanomat ja Yhteisvastuukeräys järjestivät kirjoituskilpailun köyhyydestä ihan entisajan raittiuskilpakirjoitusten tapaan. Kunniamaininnan sai 55-vuotias sinkkumies, joka elää toimeentulotuella mukavasti.
Tämä kaikkien Sossu-Tatujen ja Skeitti-Juusojen setä on elänyt tuella jo 15 vuotta ja kehuu miten hyvin menee, joten muutkin voisivat lopettaa kitinän tuen pienuudesta. En tiedä onko tämä ihminen oikeasti olemassa, mutta jos on, niin hän on kuin tilaustyö tulevaisuudessa tapahtuvien tukien leikkausten suunnittelijoille. Nyt on todistettu, että terve sinkku elää toimeentulotuella mukavasti, joten voidaan unohtaa puheet lapsiperheiden köyhyydestä ja monille ikävää arkea olevasta valinnasta ruuan ja lääkkeiden välillä. Samoin voidaan unohtaa Euroopan neuvostolta monta kertaa saadut nuhteen liian pienestä perusturvan tasosta.
Nämä uutiset ilman kritiikkiä lukeneen lomalaisen päähän jää muhimaan Sipilän hallituksen työllisyysihme, demareiden populistinen kelvottomuus ja ruhtinaalliset toimeentulotuet, joita joutaisi oikeastaan leikata.
Kriittinen lukija ajattelee kuitenkin myös kesälomalla ollessaan enemmän kuin poliitikot ja heitä myötäilevat toimittajat luulevatkaan.
Nämä yhteiskunnan tuilla elävät ovat joko täysin keksittyjä tarinoita eli propagandaa tai sitten kaikkea ei kerrota. Unohdetaan aktiivisesti kertoa se, että saattaapi olla muitakin tulonlähteitä tai varoja joita voi käyttää pärjätäkseen.
Sipilän hallitus voisi minut palkita siitä, että työttömien määrä vähenee. Olen lähdössä eläkkeelle. Että hyvästi tämän yhteiskunnan oravanpyörässä juokseminen.
Luin tovin Ilta-Sanomien jutun kommnetteja tämäån “55-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän” tarinaan. Järkyttävää, pelottavaa ja käsittämätöntä, että ainakin näkyviin jätetyistä kommenteista kaikki näyttävän uskovan, että tällainen henkilö on olemassa ja tällainen elämä mahdollista!
Ei edes jutun höystäminen kiroilulla, pikkuilkeyksillä työssäkäyville naapureille ja päähenkilön avoisan (?) seksielämän kuvauksella saa ihmisiä epäilemään, että kyseessä on (epäonnistunut) parodia ja/tai mielipiteenmuokkausta sen suuntaan, että kuka tahansa pärjää kepeästi yhteiskunna tuilla, kunhan vaan keskittyy nuukailemiseen ja käyttää ystäviään hyväksi (esim. nettilehden tunnukset). O tempora, o mores!
Itse uskon kyseisen tarinan vasta, kun henkilö tulee esiin ja kertoo sen omalla nimellään sekä esittää vaikkapa puolen vuoden kuitit tuloistaan ja menoistaan. Nakuilusta en halua todisteita, mutta kysyn: miksi ihmeessä niistä piti kirjoittaa (paitsi yleisönkosiskelu)?
Ja kuten kiljoitusvihreistä näkyy, huokaan ja pakenen, koetan keskittyä hyvää, joka ei ole tietokoneella. 🙂
Kannattaa uskoa vasta kokeiltua.
..vain tuohon pitkäaikaistyöttömyyteen viitaten.
..vaikka päteneehän se kuitenkin. Seksissä 20 vuotta nuoremman kanssa vain, jonka huomasin vasta kommentoimiseni jälkeen, ei liene kokemista sen laisen ylenkatsomisen vuoksi.
Itsekin ihmettelin tuotya skeittijuusoa. Pitäisi haastatella kun tuntuu niin fiktiivihahmolta.