Paska valuu alas

Kela-kyydit takkuavat yhä erityisesti Pohjois-Karjalassa, kertoo Yle. Säännölliseen hoitoon jopa satojen kilometrien päästä tulevat syöpä- ja dialyysipotilaat joutuvat odottelemaan kyytiä tuntikausia, kun kilpailutuksen voittanut taksien välityspalvelu ei saa värvättyä tarpeeksi kuljettajia tekemään kanssaan sopimusta. Pahimillaan auto ajaa satoja kilometrejä tyhjänä ja korvauksetta hakemaan asiakasta ja jatkaa tämän kanssa matkaa maksullisesti satoja kilometrejä lisää. Sitten se palaa tyhjänä ja korvauksetta takaisin.

Ei ole ihme, että taksit eivät ole halukkaita tekemään sopimusta. Välittäjä edellyttää taksien hankkivan omalla kustannuksellaan mittarilaitteen, jonka toimittaja on yksi kilpailutuksen voittaneen yrityksen kolmesta omistajasta. Laitteen vuokra on 215 euroa kuukaudessa. Kyydin hinnan määrää välittäjä, ja sille on maksettava myös provisiota jokaisesta ajetusta kilometristä. Sopimusehdot ovat sellaiset, että käytettävissä olisi oltava käytännössä ympäri vuorokauden ja kyydistä kieltäytymisestä seuraa sanktioita.

Ennen heinäkuun alkua asiakas tilasi taksin taksikeskuksesta, maksoi tälle omavastuuosuuden ja taksi laskutti Kelaa. Asiakas saattoi myös valita vapaasti haluamansa taksin, jos maksoi suuremman omavastuuosuuden. Tätä minä sanoisin valinnanvapaudeksi ja toimivaksi järjestelyksi. Se ei kelvannut hallitukselle, joka halusi purkaa normeja ja säästää hihasta vetäistyn summan kymmenen miljoonaa kilpailuttamalla kyytien välittämisen alueellisesti. Kilpailutuksen voittivat sellaiset firmat, joilla itsellään ei ole yhtään autoa eikä mitään kokemusta kyytien ajamisesta.

Kilpailutuksen järjesti Kela, jolla on kokemusta vain kyytien maksamisesta, mutta ei niiden järjestämisestä tai ajamisesta. Kela ei ota mitään vastuuta järjestelmän toimivuudesta, vaan ohjaa asiakkaat valittamaan kyytien välitysfirmalle. Kela ulkoisti virkavastuunsa, vaikka lain mukaan näin ei voi tehdä.

Päätöksentekoketju kulkee alaspäin valmistelevasta ministeristä ja hallituksen esityksestä eduskuntaan, joka sääti lain. Laissa Kela määrättiin järjestämään kilpailutus. Kilpailutuksen voittajat saivat työn tehtäväkseen, mutta kukaan ei varmistanut kykenevätkö ne tekemään sen. Kun nimi on paperissa, niin on kyettävä. Kun ne eivät kykene, niin kärsijänä on aina se ketjun viimeinen ja heikoimmassa asemassa oleva potilas. Hänellä olisi ihan tarpeeksi tietämistä oman sairautensa kanssa, mutta nyt hän joutuu lisäksi tappelemaan välittäjän kanssa itse järjestämänsä kyydin korvaamisesta. Kela seuraa katseella ja heristää tarvittaessa sormea välittäjäfirmalle.

Huonojen päätösten seuraukset valuvat aina alaspäin, mutta vastuuta huonoista päätöksistä ei ota kukaan. Kela on jo pessyt kätensä sanomalla, että välitysfirma on vastuussa. Maan hallitus saati liikenneministeri Anne Berner eivät ole kommentoineet asiaa sanallakaan. He ovat jo tehneet oman osansa säätämällä lain, joka ei toimi. Vastuu ei koskaan etene ylös samaa ketjua, jota valuttaa päätösten seuraamukset alas.

Hallitus voisi kertoa ihan aluksi, että miksi yleensä oli tarpeen romuttaa toimiva ja asiakkaan valinnanvapauteen perustuva järjestelmä. Samalla hallitus voisi kertoa onko tämä esimakua koko sote-uudistuksen valinnanvapaudesta. Ja sen jälkeen hallitus voisi vaikkapa erota. Sen kyvyt on moneen kertaan punnittu ja köykäisiksi havaittu.