Se oleellinen ero

Kun näkee nimensä vähemmän imartelevassa valossa maakunnan valtalehden pääkirjoitussivun sunnuntaikolumnissa, niin silloin ajattelee tehneensä jotain oikein. Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriainen nostaa minut esimerkiksi demarista, jota hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen kirpaisee. Utriainen ei kuitenkaan kerro sanallakaan mitä olen sanonut, joten minun yhteyteni asiaan jää tyhjän päälle. Aamukahvia juova paperilehden selaaja ei tiedä mistä on kysymys. Korkeintaan hän ajattelee, että taas on joku demari kitissyt jostain, semmoisia ne ovat. Ja että tuohan on se juukalainen kunnallispoliitikko, pithän se arvata, että paskaa se puhuu.

Kolumni ei ole toimituksellista aineistoa enempää kuin tämä bloginikaan, joten mielipiteitä ei välttämättä tarvitse perustella. Hyviin tapoihin kuitenkin kuuluu, että jos arvostellaan, niin ainakin kerrotaan miksi arvostellaan.

Kerrataanpa mitä olen sanonut ja mitä en. En ole koskaan sanonut, etteikö työllisyyden kasvu olisi hyvä asia. Olen sanonut, että hallituksen toteuttamalla politiikalla aktiivimalleineen, kiky-leikkauksineen ja ilmaistöineen ei ole siihen mitään osuutta, vaan työpaikat lisääntyvät talouskasvun ansioista.

Olen sanonut, että palkattomia töitä tekee Seura-lahden selvityksen mukaan 500 000 ihmistä, ja heistä 27 000 on palkattomassa työssä kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Kaksi kertaa sama määrä on palkattomassa työkokeilussa. He siis tekevät työtä työttömyyskorvausta vastaan eli valtiovalta antaa heidät palkattomaksi työvoimaksi. Olen sanonut, että pätkätöillä ei elä, vaan lisäksi joutuu hakemaan toimeentulotukea. Olen sanonut, että aktiivimalli toimii automaattileikkurina puolelle työttömistä, kuten oli hallituksen tarkoituskin.

Olen varoitellut vastikkeellisen sosiaaliturvan esiinmarssista, sillä alkusävelet ovat jo kauan kuuluneen harvinaisen selvällä nuotilla. Oikeistopuolueet ovat ihan avoimesti puhuneet menosta kohti Britannian mallia, jossa sosiaaliturvan saamiseksi on tehtävä työtä.

Olen sanonut, että Tilastokeskuksen työllisyystilasto ei kerro todellista tilannetta, mutta silti media julistaa sen kerran kuukaudessa suunnilleen jumalallisena totuutena ja hallituksen saavutuksena. Tiedän varsin hyvin, että Tilastokeskuksen kyselytutkimus on tilastollisesti pätevä ja tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoisia lukuja. Totuutta se ei kuitenkaan kerro, sillä jo TEM:n työllisyyskatsausten mukaan työttömiä on aina lähes 100 000 enemmän.

Olen sanonut, että Pellervon taloustutkimuskeskus PTT:n tilastoanalyysi ei muuta asiaa, silla se pyörittelee ja analysoi täsmälleen sitä samaa tilastoa, joka ei kerro totuutta.

Minua ei haittaa yhtään Tilastokeskuksen tapa tilastoida. Se minua haittaa, että media ei koskaan kerro miten ja miksi tilasto laaditaan. Tämä ei ole mikään ihan äsken päähäni pälkähtänyt juttu, vaan kirjoitin siitä ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten.

Utriainen päätyy kolumnissaan ehdottamaan, että tehdään nyt kaikki sitä työtä, kun sitä on tarjolla. Olen ihan samaa mieltä, mutta edellytän siitä työstä myös maksettavan sellaista palkkaa, että sillä tulee toimeen. Kun hallituksen työllisyyspolitiikan perusteltu kritiikki leimataan turhaksi kitinäksi, niin ollaan pitkällä kohti vastikkeellista sosiaaliturvaa.

Siinä on se oleellinen ero.