Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Politiikan uudet tuulet

Kun kesän kuumimmat poliittiset uutiset ovat saunassa asuva kansanedustaja ja homoklubilla paidatta miehiä perseelle mätkivä puoluejohtaja, niin viimeinkin kansa innostuu politiikasta. Lehdet repivät jättiotsikoita, kansa riitelee sosiaalisessa mediassa puolesta ja vastaan. Politiikka kiinnostaa kovasti.

Politiikkako? Paskan marjat, ei se mitään politiikkaa ole. Se on halpa-arvoista viihteellistämistä, jossa poliitikoista tehdään yhtä vakavasti otettavia kuin huonoimman tosi-tv:n perspaljaana juoksentelevista kertajulkkiksista. Mutta ikävä kyllä näillä eväillä ollaan menossa kohti ensi kevään eduskuntavaaleja. Muutama esille nostettu puolueen edustaja muovaa kuvan koko puolueesta. Toisille se kuva on positiivinen, toisille negatiivinen.

Minulle se on irvikuva, joka osoittaa kansan todellisen kiinnostuksen kohteet. Tissivau tai kunnon moka kiinnostaa aina enemmän kuin vaikkapa sote, josta useimmilla on hyvin pinnallinen käsitys. Tai ei oikeastaan mitään käsitystä, vaan pelkkiä mielikuva. Kapitaatiokorvaus ja EU-notifikaatio ovat liian vaikeita asioita, joten siksi koko sote- ja maakuntauudistusta on alusta pitäen markkinoitu valinnanvapaudella. Se on helppo ymmärtää ja siitä tulee positiivinen mielikuva. Tosiasiassahan sillä on helppo valehdella, sillä mitään valintamyymälän kaltaista valinnanvapautta ei ole koskaan edes suunniteltu.

Tärkeintä onkin mielikuvamarkkinointi. Sitä käyttämällä työttömät ovat muuttuneet yhä useamman silmissä laiskoiksi sohvallamakaajiksi, jotka suorastaan rypevät rahassa. Heihin on helppo yhdistää muitakin paheita. Sattuipa eilen silmiin sellainenkin, että työttömät ovat uuninpankolla makaajia, jotka ovat syyllisiä myös ympäristön roskaamiseen. He kun ovat tottuneet siihen, että joku toinen tekee heidän puolestaan kaiken.

Asiatyyli ja lakiesitysten avaaminen ymmärrettävään muotoon on tylsää. On paljon helpompaa kohkata jostain mitättömästä asiasta Facebookissa ja erityisesti Twitterissä. Kun pari poliitikkoa inttää joutavanpäiväisestä asiasta Twitterissä, niin lehdet tekevät uutisen sanasodasta. Sen innoittamana samaan ketjuun ryntää lauma kansalaisia puhumaan lisää paskaa tai pelkästään trollamaan. Sitä sanotaan nykyisin poliittiseksi debatiksi.

Malli on otettu USA:sta, jota johdetaan twiiteillä. Enää poliitikon ei kannata puhua pitkästi perustellen asiaa, sillä some on vienyt ihmisiltä keskittymiskyvyn. Kukaan ei viitsi lukea lehdestä pitkällisiä selostuksia, sillä siitä ei saa aikaan tunnekuohua. Pitää säväyttää, pitää päästä paheksumaan tai kehumaan silmittömästi. Mitä paksumpaa paskaa päästelee, niin sitä suurempi on näkyvyys ja sen myötä poliittinen painoarvo äänestäjien silmissä.

Kun näillä eväillä äänestetään, niin tulee yllätyksiä. Ei tilattu leikkauksia ja kyykytystä, sanovat nyt monet viime eduskuntavaaleissa nykyisiä hallituspuolueita äänestäneet. Ei todellakaan tilattu, sillä puolueet valehtelivat härskisti vaalikampanjoissaan. Sen olisi tajunnut, jos olisi kuunnellut mitä ne oikein sanoivat. Jos lupaa lisää resursseja kaikkialle ja samaan aikaan julistaa säästötalkoita, niin molempia ei voi saada.

Minulla on poliitikoille semmoinen toive, että tuokaa asiat takaisin politiikkaan. Tai tuokaa edes politiikka takaisin politiikkaan. Kun joku poliitikko seuraavan kerran kohkaa jostain joutavasta asiasta, niin kysytään piruuttaan, että tuoko on sinun johtava vaaliteemasi. Onttopäinen kohkaaja on onttopäinen kohkaaja  myös päättäessään koko maan asioista.

Ymmärsitte oikein, minua oikeasti ottaa päähän epäolennaisuuksiin keskittyminen ja keinoista pittaamaton medianäkyvyyden haaliminen. Se on kuitenkin meidän oma vikamme. Jos vaadimme poliitikoilta asioista puhumista, niin kyllä he sen tekevät, jos kykenevät. Siinä samalla paljastuisi kuka kykenee ja kuka ei. Veikkaukseni on, että erittäin monet eivät kykene.

Kommentit (77)

  1. mark

    Varokaa nyt ainakin niitä ehdokkaita jotka jakavat vaalikampanjassaan tyhjiä muoviämpäreitä. Siinä on kaikki mitä hänellä on tarjota.

    1. AMK

      Minä minä minä ja hyvä veljeni,
      ”Minä Juha Rehula lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa lainkäyttötehtävissä toimin oikeudenmukaisesti lakia noudattaen.”

      Tuore ministeri piti tiedotustilaisuuden heti nimityksen astuttua voimaan. Rehulan aikomuksena on kautensa aikana selkeyttää sosiaalilainsäädäntöä, parantaa työhyvinvointia ja pidentää työuria.

      Niinpä niin,sanomattakin on selvää selkeyttämisestä orja on orja ja herralla on raippa kädessä jota orjan selkänahkaan suruttu räiskitään…se on työhyvinvointia hänelle itselleenEi
      entäs se vala millä ei nykyään ole mitään väliäVirkavala
      ”Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”Uskonto???Kunniaa ja omatuntoa ei ole yhteiskuntakin on muuttunut oman edun tavoitteluksi.Kuntouttavaa työtoimintaa tarvitsevat entiset kansanedustajat ministerit eivät työttömät,saavathan he sopeuttamisrahaa eläkettä yms. eiks tulisi halvemmaksi veronmaksajille (tulisko) tekisivät sitä risusavottaa työmarkkinatuella ja 9 euron kulukorvauksella,mitäs tuli jaa nappia painamalla.Pinna palaa työttömillä päättäjillä aina vain ihka uusia idiksiä-koska eiväthän ne heitä itseään koske.Voi tehdä työtä kieroilun kautta ja saada sopeuttamisrahaa,työttömällä se ei onnistu,avustuksia saavat saavatko samanverran tavallinen duunari-maksaako verotonta kulukorvausta ilman kuittia,pyrokratiaa on näemmä herroilta vähennetty mutta köyhille lisätty.

      1. jiipee

        ”selkeyttää sosiaalilainsäädäntöä”

        Rehula on hallituksen pahin puppugeneraattori jota maa päällään kantaa! Ja ihan valehtelematta, viime ministerivalintojen jälkeen tuli yritettyä alussa skarpata ja ihan tosissaan kuunnella ja keskittyä siihen mitä tämä Rehula puhui ja selitti. Mutta ei. Valehtelematta päänsärky ja alkava migreeni tuli ekan viiden minuutin kuuntelemisen jälkeen. Puistattava ulosanti tällä miehellä, olisi hiirveää joutua Rehulan kanssa samaan pöytään löytämään yhteisymmärrys joistakin soten yksityiskohdista. Mieluiten valitsisin pahimman helskutintulen kuin Rehulan kaa neuvotteluissa.

        1. AKK

          Kun perusteltava asia eli Sote on puppua pahimmasta päästä ja asiaa hoitamaan laitetaan sellaiset satunnaissanageneraattorit kuin Rehula ja Saarikko, niin puppugeneraatoriltahan se kuulostaa.
          On tosiaan ollut raskasta kuunneltavaa, kun on tiennyt millaisia aukkoja, epämääräyksiä ja perustuslain vastaisuuksia lakiesitys pitää sisällään.

          Toinen uskomaton selittely koettiin kun hallitus vesitti yritystukien uudistusesitykset. Asialle laitettiin keskustan vanha luottomies, ei tosin varsinaisesti Sipilän, Mauri Pekkarinen joka on tunnetusti selittelyn mestari, Kepun Zysse, tosin jo hiukan hiipuva. Vaivautuneena Pekkarinen hoiti hommansa jonka Sipilä oli ”palkkiona” hänelle vihdoin suonut, tehtävänä varmistaa esitysten kaatuminen. Täydellisen nollatyön jälkeen tämän uskollinen Kepulaisen tuskin enää tarvitsee hoidella niitä likaisiakaan töitä Sipilälle, sillä eiköhän Hannakaisa Heikkisestä ole jo kehittymässä ja kehittynytkin puolueelle aito likaisen pelin Keskustan räksyttäjä.

        2. Jorma Tergujeff

          Ei vakuuta satuolennon nimeen vannominen.

        3. Tommi Tuominen

          Jos siinä ei ole pohjaa, saattaa tunnistaa rehellisen poliitikon. Eiku…

          1. töytön

            Tai sitte voi koputtaa eka sitä ämpäriä ja sitte ehdokkaan pääkoppaa, ämpäri todennäkösesti vähemmän ontto.

          2. Rea Peltola

            Asioiden henkilöiminen julkisuudessa pitäisi yksinkertaisesti lopettaa. Pitäisi keskustella teoista, ei henkilöistä.
            Ja ihmisten puheita arvioitaessa, pitäisi keskustella siitä, mihin tämän ihmisen ehdotukset johtavat, eikä siitä, onko puhuja ihana vai ällöttävä.
            Mutta sepä näyttääkin olevan yllättävän vaikeaa ihmisille. Ilmeisesti useimmista ihmisistä on helpointa ajatella, sanoiko jonkun asian joku kiva ihminen, jolloin hänen kanssaan kuuluu olla aina samaa mieltä, vai joku ikävä ihminen, jolloin häntä kuuluu aina vastustaa.
            Meikäläinen vai muukalainen. Sanomisen sisältöä ei tarvitse ajatella ollenkaan.
            Henkilöistä puhuminen vie itse asiassa huomion asiasta pois. Se vuoksi julkisuudessa pitäisi keskittyä tekoihin ja tekojen seurauksiin.

            Comments are closed.