Alastonta taaperrusta

Tämän päivän pääuutiseksi aiottu Sipilän hallituksen uusi työllisyysihme vesittyi eilen, kun julkisuuteen lurahti jo etukäteen tieto valtiovarainministeriön laatimasta parin tulevan vuoden työttömyysennusteesta. Sen mukaan työttömyys laskee ensi vuonna 6,9 prosenttiin ja seuraavana 6,6 prosenttiin. Ennuste olisi muuttunut sopivalla uutisoinnilla ihmisten mielissä todeksi, ja innokas häirikköni oli näköjään jo muistanut lähettää minulle asiasta ilkkuvaa sähköpostia. Hänelle ennuste oli jo totuus.

Eihän se ole sen enempää totta kuin hallituksen tähänastisetkaan työllisyyssaavutukset. Pellervon taloustutkimus PTT kertoi suoraan sen, mitä minä olen sanonut jo kauan: pitkäaikaistyöttömyyden lasku johtuu suurelta osin tilastojen puhdistamisesta.

Määräaikaishaastatteluilla tilastoista siivottiin pois sinne kuulumattomat ja Lex Lindström päästi osan eläkkeelle. Sama ikään rajattu eläkkeelle päästäminen aiotaan toteuttaa taas, ja onnekkaille se on tietenkin hyvä asia. Hyvä se on myös hallitukselle, joka pääsee taas kehumaan työttömyyden alenemisella.

Hallituksen alastomana keisarina taapertaminen alkaa muutenkin näkyä entistä selvemmin. Juha Ristamäki kirjoitti Iltalehteen erinomaisen analyysin siitä, miksi sote- ja maakuntauudistus tulevat kaatumaan aikatauluongelmiin. Kelvoton valmistelu pysäytti hankkeen, kun perustuslakivaliokunta palautti asian sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kirjoitettavaksi suurelta osin uudelleen. Hallitus on sysännyt valiokunnalle koko ajan täydennysesityksiä, ja hallituspuolueiden edustajat valiokunnassa ovat käyttäneet aikaa lähinnä aikataulusta ja asiantuntijoiden kuulemisesta käytävään riitelyyn. Syylliseksi jättihankkeen kaatumiseen on tietenkin jo etukäteen löydetty oppositio ja erityisesti valiokunnnan puheenjohtaja Krista Kiuru.

Tässä tilanteessa hallitus on päättänyt satsata ay-liikkeen haastamiseen seurauksista piittaamatta. Hallitus ei aio perääntyä irtisanomislaista, vaikka ensimmäiset ilmoitukset työtaistelutoimenpiteistä on jo annettu. Retoriikka alkaa olla kuin 1930-luvulla, kun hallitupuolueiden edustajat jo julistavat nyt katsottavan määrääkö tässä maassa ay-liike vai hallitus. Kumpikaan ei määrää, mutta sitähän hallitus ei kerro. Tässä maassa määrää kansa, jota edustaa vaaleilla valittu eduskunta. Kansaan kuuluvat niin työnantajat kuin työtekijätkin, ja poliittiset työtaistelut ovat täysin laillisia.

Tulemme siis näkemään lakkoja ja muita työtaistelutoimia, jotka hallituksen mukaan kohdistuvat viattomiin ja asian kannalta ulkopuolisiin yrityksiin. Eivät ne ole ulkopuolisia, siillä juuri ne ovat hyötyneet työajan pidennyksestä, eläkemaksujen työntekijänosuuden nostamisesta, ansiosidonnaisen päivärahan leikkaamisesta ja muista hallituksen työntekijän asemaa koskevista heikennyksistä. Mutta tätähän ei tietenkään kerrota kansalle.

Sen sijaan kansalle annettiin pähkäiltäväksi kellojen siirtelystä luopuminen. Siitähän meillä jokaisella on varma mielipide, mutta älkää nyt kuitenkaan kirjoittako omaanne tämän jutun kommentiksi.