Minähän sanoin

Joudun nykyään sanomaan sanomaan yhä useammin, että mitäs minä sanoin, ja niin joudun valitettavasti tekemään nytkin.

Tämän päivän uutisten mukaan Kela alentaa toimeentulotukea tuensaajan moitittavan menettelyn perusteella paljon useammin  ja kaavamaisemmin kuin kunnat tekivät. Kelan tarkastajia ohjaa ohjesääntö, jossa määritellään missä tilanteissa alentamispäätös on tarpeen. Yhdenmukainen menettely on nostanut toimeentulotuen alentamispäätökset nopeasti nykyiselle tasolle.

– Kela katsoo, että nyt toteutuva määrä on se normaalimäärä mikä kuuluukin toteutua. Siihen minkä takia määrät on kasvaneet, on vaikea ottaa kantaa, sanoo Kelan toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskuksen päällikkö Pasi Pajula. 

Kela on siis määritellyt uuden normaalin, jota sovelletaan kaavamaisesti. Minä kerroin jo helmikuussa 2014, että jos perustoimeentulotuen siirto Kelalle toteutuu, niin näin tulee väistämättä käymään. Jo vuonna 2013 silloinen hallitus päätti antaa vuoden 2014 alussa toimeentulotukeen liittyen STM:n uuden ohjeen, jossa edellytetään nykylainsäädännön mukaista tuen aleneman yhtenäistä soveltamista, jos henkilö kieltäytyy työstä tai aktiivitoimesta.

Juuret juontavat pitkälle, mutta Kelan menettely on vastoin lakia ihan samalla tavalla kuin STM:n ohje oli. Kuntien sosiaalityöntekijöitä ei voitu ministeriön määräyksellä saada toimimaan lain kannalta arveluttavasti, mutta Kelan näköjään voi.

Miksi tuen kaavamainen alentaminen on vastoin lakia?

Toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n mukaan toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että hän on kieltäytynyt todistettavasti työstä, työvoimapalvelusta, koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta. Toistuvan kieltäytymisen perusteella tukea voidaan alentaa 40 prosenttia. Alentamisen yhteydessä on laadittava suunnitelma itsenäisen selviytymisen edistämiseksi.

Laki siis antaa sosiaaliviranomaisille mahdollisuuden ja suorastaan velvoittaa kokonaisharkintaan asiakkaan tilanteen pohjalta. Lisäksi tuo suunnitelman pakollinen laatiminen on sitä samaa kokonaistilanteen kartoittamista ja elämän suunnittelua, jolla asiakasta pyritään auttamaan pois toimeentulotuen piiristä. Kela ei käytä minkäänlaista yksilöllistä harkintaa eikä kartoita asiakkaan kokonaistilannetta. Se vain leikkaa tukea ja sysää asiakkaan kunnan sosiaaliviranomaisten puheille laatimaan tätä suunnitelmaa.

Laissa asia sanotaan näin:

Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Kansaneläkelaitoksen tulee tiedottaa hakijalle kunnan velvollisuudesta laatia suunnitelma ja ohjata tämä kunnan sosiaalitoimen asiakkaaksi suunnitelman laatimista varten. Kansaneläkelaitoksen tulee myös välittömästi toimittaa kunnan sosiaalitoimelle tiedoksi perusosan alentamista koskeva päätös ja ilmoittaa tästä hakijalle.

Kela ei ole sosiaaliviranomainen, eikä siellä ymmärretä, että toimeentulotuki on nimenomaan sosiaalitukea. Pitkään valmisteltu kaavaminen leikkaus onnistui viimein.

On inhottavaa olla oikeassa näissä ennustuksissa.