Hajota ja hallitse

Eripuran lietsominen on vanha ja hyväksi koettu keino hallita ja kontrolloida. Kun eri kansanryhmät saadaan toisiaan vastaan, niin hallitsevalla luokalla menee hyvin. Joskus Suomessa puhuttiin konsensuksesta ja ohi olevasta vastakkainasettelun ajasta, mutta ei vastakkainasettelu koskaan ole mihinkään kadonnut. Se on vain välillä hiljentynyt.

Viime vuosina se on kiihtynyt sellaisiin mittoihin, että en muista melkoisen pitkällä aikuisiälläni sellaista nähneeni. Se alkoi työttömien leimaamisella laiskoiksi sohvalla lojujiksi. Esiin marssitettiin toinen toistaan röyhkeämpiä ja jopa ilmeisen fiktiivisiä työnvieroksujia, jotka rehvastelivat työhaluttomuudellaan ja runsailla tuilla. Sitten ruvettiin korostamaan, että nämäkin laiskottelijat elävät työssä käyvien maksamilla verovaroilla. Tukien määrää liioiteltiin, ja tavallisin tapa liioitella on laskea yhteen kaikkien mahdollisten tukien maksimit ja antaa ymmärtää, että jokainen työtön saa saman verran puhtaana käteen. Näin sai alkunsa yhä jatkuva virheellinen puhe 1 800 euroon tuista.

Läpi meni. Sopivasti moderoidut uutisten kommenttipalstat täyttyivät pyhästä raivosta. Työn korostetiin olevan parasta sosiaaliturvaa ja huonostikin palkattua työtä vaadittiin ottamaan vastaan. Näin saatiin muokattua mielipideympäristö hyväksymään palkaton työ sen monilla eri nimillä. Näin saatiin pohjustettua työttömyysturvan suorat ajalliset ja rahalliset leikkaukset sekä indeksijäädytys. Työttömistä tuli vapaata riistaa, jota jokainen katsoo oikeudekseen halveksia. Palkkatyötä tekevät ja työttömät saatiin eri leireihin.

Sitten olivatkin vuorossa palkkatyötä tekevät. Rupesi kuulumaan yhä koveneva ääni palkkakustannusten suuruudesta ja irtisanomisen vaikeudesta. Vienti ei vedä eikä Suomi nouse, jos palkat nousevat entiseen tahtiin. Työllistämiskynnys ei alene, jos irtisanomista ei helpoteta. Ay-liike leimattiin suurimmaksi työelämän jarruksi, ja ruvettiin nostamaan esille ay-johtajien suuret palkat ja liikkeen verovapaus. Jätettiin kertomatta, että EK:n johtajilla on suurimmat palkat ja että verovapaus koskee myös työnantajajärjestöjä. Työnantajien perustamaa työttömyyskassaa YTK:ta ruvettiin mainostamaan näkyvämmin.

Näin yritetään saada vastakkain järjestäytyneet ja järjestäytymättömät työntekijät. Jo ääneen lausuttuna tavoitteena on työehtopimusten yleissitovuudesta luopuminen. Vielä toistaiseksi ääneen lausumattomana ajatuksena on koko ay-liikkeen alasajo. Jos se onnistuisi, niin sitten työpaikkojen ovilla käytäisiin huutokauppaa siitä, kuka tekee työtä halvimmalla.

Lopulta kaikki sopimukset voitaisiin korvata vuoden 1795 palvelussäännöllä:

Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin.