Umpisolmu kiristyy
Sipilän hallitus on päättänyt otttaa käyttöön kovat keinot irtisanomisen helpottamista koskevassa riidassa. Se aikoo mittauttaa luottamuksensa eduskunnalla, ja tietysti hallitus tulee sen luottamuksen saamaan. Siitä pitävät huolen ryhmäkurin lisäksi se, että jokainen hallituspuolueita edustava kansanedustaja saa Timo Soinin luottamusta koskevan äänestyksen tavoin päättää itse, mistä äänestää.
Hallituksen mukaan äänestetään siitä, onko hallituksen työllisyyspolitiikalla kokonaisuudessaan eduskunnan tuki. Opposition ja palkansaajajärjestöjen mukaan äänestetään yhdestä ainosta tekeillä olevasta laista, johon hallituspuolueiden kansanedustajat tullaan etukäteen sitouttamaan, vaikka lakiesitystä ei ole vielä edes annettu. Itse asiassa eduskuntaa vaaditaan antamaan hallitukselle vapaat kädet tehdä loppukautenaan ihan mitä tahansa työllisyyspoliittisia ratkaisuja. Eduskunnalle tehdään tarjous, josta hallituspuolueiden edustajat eivät voi kieltäytyä.
Tällä silmänkääntötempulla hallitus kääntää protestin hallitusta vastaan prostestiksi koko eduskuntaa vastaan. Vastaan pullikoivia palkansaajajärjestöjä syytetään suunnilleen kapinasta parlamentarismia ja demokratiaa vastaan.
Hallituksen mukaan ulkoparlamentaariset voimat yrittävät sanella sen politiikkaa, eikä sellaista voi sallia. Samaan aikaan ainoan lakiesitystä varauksetta kannattavan järjestön Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo näin:
-Me tulemme tekemään näitä uudistuksia ennemmin tai myöhemmin, ei ole sellaista vaihtoehtoa, ettei niitä tehtäisi. Me voimme käydä viivytystaistelua, joka maksaa työpaikkoja.
Samaan aikaan keskustan puoluehallituksen jäsen Ville-Veikko Rantamaula sanoo näin:
-Laitetaan kova kovaa vastaan, perääntymässä ei olla millään. Puoluehallitus olisi voinut todeta myös, että se loppui tähän, mutta sitä ei tehty.
Minun tietääkseni Suomen Yrittäjillä tai edes keskustan puoluehallituksella ei ole mitään mandaattia puuttua hallituksen työllisyyspolitiikkaan. Ne ovat ulkoparlamentaarisia vaikuttajia siinä missä palkansaajajärjestötkin, mutta ilmeisesti joidenkin ulkoparlamentaarinen vaikuttaminen on sallittua ja demokraattista.
Irtisanomisen helpottamista koskeva riita on hallituksen mielestä voimannäyte, mutta minun mielestäni se on heikkouden osoitus. Hallitus ei luota itseensä, joten se hakee tukea eduskunnalta äänestyksellä, jonka lopputuolos tiedetään etukäteen.
Kaikki tämä vain sen takia, että asiasta on tullut arvovaltakiista ja typerän uhoamisen väline. Vastakkainasettelu lisääntyy, ja taas päästään puhumaan kapinasta, sillä ay-liike vastustaa edelleen tätä lakiesitystä.
Kaiken huipuksi lakiesitys tulee todennäköisesti törmäämään perustuslain yhdenvertaisuuspykälään. Jos ja kun näin käy, niin hallitus on munannut itsensä täydellisesti. Se on vetänyt umpisolmun niin tiukalle, että sitä ei enää saa auki.
Yleislakko!?! Kokeillaan kenen kantti kestää.. vaikka alkuun ensi vaaleihin asti? 😀
Tältä kansalta on jo vedetty housut kinttuun ja paljas perse vilkkuu kylille asti. Velkavanki ei uskalla ja ay-liike ei halua!
Olen valmis!
Luuleeko Sipilä, että suomalaiset ovat oikeasti niin tyhmiä, etteivät näe moisen teatteriesityksen lävitse? Totta kai enemmistöhallitus saa aina luottamuksen, joten tällaisella äänestyksellä ei ole mitään arvoa ja sen käyttäminen tällaisessa tilanteessa kertoo käyttäjänsä olevan samaan aikaan ylimielinen, pikkumainen ja kuitenkin erittäin epävarma tekojensa oikeutuksesta. Liekö Sipilän syntisäkki alkaa jo painaa, kun pitää turvautua mitä epätoivoisempiin tekoihin todistellakseen olevansa oikealla tiellä?
Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että politiikkaa (tai pikemminkin poliitikkoja) ei arvosteta, vaan he ovat eräänlainen kansakunnan kusitolppa – kannattaisikohan poliitikkojen katsoa peiliin, löytyisiköhän se syypää arvostuksen puutteeseen sieltä? Jos Sipilän hallitus olisi katuteatteriesitys, voisi homman ottaa huonosti toteutettuna improvisaatiofarssina, mutta valitettavasti kyseessä on ihan oikean maan ihan oikea hallitus…
Suomalaiset on juuri niin tyhmiä…yhtä suurta realityshoyta.
Niin ovat. Ei suomalainen näe hallituksen teatteriesityksen läpi. Tai voisivat nähdä, jos välittäisivät. Vaan mitäpä sitä sellaiseen aikaa tuhlaa, siis asioiden tutkimiseen. Tuleehan telkasta possea ja putousta, lehdistä saa lukea ylipainoisista aaseista muulien selässä. Tai jotain vastaavaa.
Talous kasvaa kohisten, työllisyys on 72 prossaa. Mitäpä sitä mennä lukujen ja tarinoiden taustoja tutkimaan. Ikävät totuuden ovat juurikin ikäviä. Rakennellaan pilvilinnoja, asutaan maailman onnellisimmassa maassa ja fuhrer on jumalan mies: hallelujaa!
Liian monet yliarvioivat normijuntin älykkyyden, tai kiinnostuksen faktojen tutkimiseen. Hallituksen ahneet rikolliset tietävät tämän, siksi ne syöttäväkin toinen toistaan paksumpia valheita.
Tänään taas työmaan parakissa keskustelu liikkui alastonkalentereissa, naku-uimisesta uimahallissa ja läskinaisia kyttäävissä miesvalvojissa. Eilinen puheenaihe oli erittäin ajankohtainen ja tärkeä, täiepidemia ja köyhät jotka eivät hitto vie osta 200 sadalla täimyrkkyä viidelle lapselle. Totesin että millä köyhät ostelee: oudosti katsoivat minua . . .
Ei, ei välitä isommasti suomalainen faktoista, politiikasta tai totuudesta. Sillähän telkkaohjelmat ovat suoranaista kidutusta ajatteleville olennoille; aivot ovat katsojilla narikassa periaatteessa koko ajan. Jos niitä aivoja on . . .
Skit land, skit folk.
Samaa mieltä, suomalainen ja ajattelu eivät mahdu samaan lauseeseen.
TV -hötön seuraajat menettävät paljon, kun sivuuttavat nämä poliittiset näytelmät. On maallikkosaarnaajia, mustapuseroisia enkeleitä, napin näplääjiä, herttua, kalifi, suurvisiiri, puhemiesnainen, oikeusoppinut… Mitä ihmeellisimpiä rooleja.
Niin ovat.