Politiikan kaupparatsut

Eduskuntaa vastaan ei pitäisi lakkoilla, sanoi pääministeri Juha Sipilä eilen pääministerin haastattelutunnilla. Tällaisesta vastauksesta saisi työoikeuden tai valtio-opin tentissä pitkän miinuksen, mutta politiikassa se menee yllättävän täydestä. Poliittisessa puheessa sekoitetaan puurot ja vellit sotkemalla tosiasiat omiin poliittisiin tavoitteisiin. Tämä hutvelli syötetään median kautta kansalle, ja totuus katoaa jonnekin puheen lätinään.

Sipilän puhe on jo moneen kertaan todettu pelkäksi politiikaksi. Kun tällä viikolla annetaan luottamuslause hallituksen työllisyyspolitiikalle, niin sitä ei anneta irtisanomista koskevalle lakimuutokselle, koska sitä ei ole vielä olemassakaan. Se käsitellään sitten aikanaan. Puheillaan Sipilä yrittää saada työtaistelut näyttämään pullikoinniksi korkeampia voimia vastaan, vaikka kyse on normaalista hallituksen suunnitelmien vastustamisesta ja yleisestä vastustuksesta hallituksen kärkihankkeena olevalle työsuhteen ehtojen heikentämiselle.

Pääministerin puhe on siis poliittinen kupla. Vielä suurempi kupla on koko hallituskauden ollut sote-uudistukseen liittyvä valinnanvapaus. Meille on syksyn 2015 lehmänkaupoista lähtien kerrottu, että kauppa oli erinomaisen kannattava tavalliselle ja varsinkin köyhälle kansalaiselle. Valinnanvapauden seurauksena jokainen pääsee vapaasti yksityislääkärille, ja yhteiskunta maksaa kaiken.

Ei niin ole koskaan ollut tarkoituskaan tapahtua. Jos olisi, niin rahaa tarvittaisiin ainakin miljardi lisää. Tarkoitus on kuitenkin säästää vuoteen 2030 mennessä kolme miljardia menojen kasvusta. Asiakas saisi kyllä valita, mutta vain hyväksyttyjen palveluntarjoajien joukosta. Valtio kyllä maksaisi, mutta vain tietyn osan palveluista. Loput hän joutuisi maksamaan itse, eli asia kääntäen köyhäkin joutuisi maksamaan.

Valinnanvapauskokeilu muutamilla paikkakunnilla toteutettiin tarkoitushakuisesti, jotta saataisiin positiivisia kokemuksia. Neljällä kokeilualueella yksityisille annettiin lääkärin vastaanottotoimintaan julkista rahaa 300 euroa asukasta kohti. Se on puolet enemmän kuin millä terveyskeskukset nykyisin pyörittävät vastaanottoja. Vain Jyväskylässä rahaa annettiin saman verran kuin nykyisin, ja sen seurauksena Pihlajalinna vetäytyi kokeilusta, koska se osoittautui kannattamattomaksi.

Tällaisia totuuksia laukoo HUS:n johdosta väistyvä Aki Lindén, ja hän tietää mistä puhuu. Yleensäkin asioiden käytännön sisällön tuntevat ovat parhaita asiantuntijoita. Heihin verrattuna poliitikot ovat konsulttitoimistojen tuottamaa markkinointipuhetta toistavia kaiuttimia. Valitettavan usein myös media sortuu toistamaan tätä samaa puhetta esittämättä yhtään kysymystä ja toistamalla kaiken poliitikkojen sanoman.

Sipilältä olisi voinut kysyä eilen, että millä valtiosääntöoikeudellisella perusteella eduskunnan voi sitouttaa vasta valmisteilla olevaan lakimuutokseen. Valinnanvapauden kauppiailta olisi voitu kysyä jo monta vuotta, että miten vähemmällä rahalla saa parempaa ja tunnetusti kalliimpaa palvelua.

Mutta aika vähän on kysytty. Niinpä politiikan kaupparatsut ovat saaneet toistella myyntipuheitaan ihan vapaasti, ja hämmästyttävän moni on uskonut.

 

 

 

Kommentit (61)
  1. Paras Apu-lehden bloggaaja. Pitäkää toimituksessa kiinni hänestä.

    1. Ari Kärkkäinen
      15.10.2018, 10:38

      Kyllä vain, monipuolinen. Työskentelee myös hybridikeskuksen toiminnoissa.

    2. Ja ÄÄRETTÖMÄN TÄRKEÄ
      koko maalle!
      Olen yksi heistä, jotka eivät ehtineet työn raskauden takia perehtyä mihinkään, edes politiikkaan.
      Saku avasi silmäni ja kykyni seurata uutisia ja poliitikkoja kriittisesti. Olen alkanut pitää yhteyttä moniin poliitikkoihin, tekemään heille, oikeusasiamiehelle ja EUlle reklamaatioita, tinkaamaan vastauksia ja valistamaan ystäviä, sukulaisia ja työelämän orjuuttamia, jotka eivät ymmärrä, jaksa tai ehdi…

      1. Olisihan se surullista, jos ”sipilöinnin” seurauksena olisi tietämättömän kansan haetuin googlaus lakimuutosten jälkeen (kuten britaniassa euro eron jälkeen”mikä on brexit”) tyyliin mikä on ”sote” tai ”irtisanomis suojattomuus”. Politiikan ”helppoheikit” ovat melko vaarallisia toimijoita. Siksi luen kaikkia sellaisia julkaisuja, jotka selkokielellä kertovat, että mistä kulloisessakin ”sipilöinnissä” on kyse!

  2. ”Tämän pitåisi olla selvää tekstiä!” (UKK) ja UPP.

Kommentointi suljettu.