Työkyvyttömät töissä

Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena tulee olla asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn parantaminen siten, että he voisivat osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön.

Näin sanotaan sosiaali-  ja terveysministeriön kunnille jo joulukuussa 2014 lähettämässä ohjekirjeessä. Koska kuntien on toiminnassaan ehdottomasti noudatettava lakia ja ministeriön ohjeita, niin väestötutkijoita varmaan kiinnosta tietää, missä kunnissa on kaikkein eniten näitä työhön tai työvoimapalveluhin kykenemättömiä työttömiä. Se selviää yhdistelemällä Kelan tilastoja ja katsomalla, missä on eniten sijoitettu työttömiä kuntouttavaan työtoimintaan.

(Pekka Pasaselle kiitos tilastosta)

Tämän mukaan Ruovedellä työttömistä peräti 57,6 prosenttia on työhön tai työvoimapalveluun kykenemättömä, kun Kankaanpäässä prosenttiluku on 33,9. Onpa sellaisiakin kuntia, joissa kuntouttavaan työtoimintaan sijoitettuja eli työkyvyttömiä ei ole yhtään.

Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä ei työttömien työkyky voi vaihdella näin paljon kunnittain. Kyse on siitä, miten kunnat soveltavat kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia.

Uskallan väittää, että eniten kuntouttavaa työtoimintaa käyttävät kunnat rikkovat lakia eniten. Kuten monta kertaa olen sanonut, niin kunnat puhuvat työllistämisestä, vaikka tosiasiassa ne hakevat säästöjä ja hankkivat palkatonta työvoimaa. Kun työtön sijoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin kunta vapautuu hänen osaltaan työmarkkinatuen maksuosuudesta eli ns. sakkomaksusta, saa hänestä 10,09 euroa päivässä työllistämisrahaa ja saa palkattoman työntekijän. Kuntatalous kiittää, ja kunnan päättäjät ja virkamiehet voivat rehvastella medialle työllistämisihmeellä.

Tosiasiassa ainoa ihme on se, että touhu saa jatkua vuodesta toiseen kenenkään siihen puuttumatta. Lain ja ohjeiden yli saa kävellä vapaasti, ja paras lainrikkoja saa kiitosta parhaana työllistäjänä. Teetettävä työ on useimmiten ihan oikeaa työtä, jolla vastoin lakia korvataan palkkatyötä. Yhtä hyvin se voi olla leikkityötä eli askartelua tai vaikkapa sanaristikoiden täyttämistä. Ihan sama, sillä kaikesta puhutaan työllistämisenä.

Valitettavan monella kuntapäättäjällä ei ole mitään hajua siitä, mitä kuntouttava työtoiminta on ja mitä sen lain mukaan pitäisi olla. Sen pitäisi olla sosiaalipalvelua, jonka tarkoituksena on poistaa työkykyä rajoittavia elämänhallintaongelmia, mutta käytännössä asenteena on aina, että pitäähän niiden jotain tehdä saamansa rahan ja parempi sekin on kuin kotona makaaminen. Ja on kiva, että siinä sivussa myös säästetään ja saadaan palkattomia työntekijöitä.

Lain rikkominen on helppoa, kun kaikki niin tekevät valvontaviranomaisten siunauksella. Ehkä sitten herättäisiin, jos jokin kunta järjestäisi sellaisen työllistämistempauksen, jossa kaikki kunnan työttömät seisoisivat tumput suorina torilla neljä tuntia yhtenä päivänä viikossa. Se olisi nykyisen lain ja käytännön mukaan pakko hyväksyä kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Lisäksi jokaisen työttömän olisi lain mukaan pakko osallistua siihen karenssin uhalla.