“Tilastopiikki” ja medialukutaito

Meille valehdellaan jatkuvasti, ja paras tapa valehdella on kertoa osatotuuksia. Viime viikolla EK:n työelämästä vastaava johtaja Ilkka Oksala esitteli karun tilastopiikin, joka hänen mukaansa todistaa ansiosidonnaisella olevien kikkailevan työttömyyden kestolla. He eivät ota vastaan työtä ennen kuin ansiosidonnainen päivärahakausi on kulunut loppuun. Tämä tilastopiikki todistaa hänen mukaansa koko ansiosidonnaisen läpimädäksi systeemiksi, mutta jalomielisesti hän jättää syyttämättä kikkailijoita. Hän syyttää järjestelmän luoneita.

SAK:n ekonomisti Patrizio Lainá piirsi samoilla luvuilla käyrän uudelleen, ja totesi valtavan tilastopiikin olevan vain mitätön nyppylä. Näitä kikkailijoita on vain 0,4 prosenttia ansiosidonnaisen saajista, eikä yksikään heistä pysty kikkailemaan ilman työnantajan eli EK:n edustaman tahon myötävaikutusta.

Mutta ei se mitään, valheen poikanen kipaisi avojaloin hoitamaan asian sillä välin, kun totuus veti vasta kenkiä jalkaansa. Niinhän se aina menee. Esitetään virheellinen tai ainakin sopivasti muokattu väite ja luotetaan siihen, että oikaisua ei kukaan enää huomaa. Tärkeintä on ehtiä ensin.

EK:n Oksala ehti ensin, ja se “totuus” levisi ihmisten kauhisteltavaksi. Ansiosidonnaista saavat ovat kikkailijoita ja koko järjestelmä pitää purkaa, jotta työvoimapulasta kärsivä elinkeinoelämä saa työntekijöitä. Siinä samalla tuli mainostettua muitakin EK:n tarjoamia lääkkeitä, joista tärkein on tietenkin sosiaaliturvan muuttaminen työntekoa kannustavampaan suuntaan. Tämä tarkoittaa tukien leikkaamista, jotta huonosti palkattu työ otettaisiin helpommin vastaan. Tavoitteena on ensin palkka-ale ja sitten työn tekeminen pelkkää sosiaaliturvaa vastaan.

Lääke siis tiedetään, vaikka taudin nimestä ei ole selvyyttä. Työttömiä on tilastoijasta ja puhujasta riippuen 170 000 (Tilastokeskus), 232 100 (TEM) tai 358 700 (TEM, laaja työttömyys). Kun hallitus kehuu itseään, niin käytetään alinta lukua. Kun EK ja hallitus yhdessä syyllistävät työttömiä, niin käytetään suurimpia lukuja. Ja aina iso osa kansasta ja osa mediastakin nielaisee kaiken sellaisenaan, ilman yhtään kritiikin sanaa.

Hallitus on kovasti rehvastellut työllisyysasteen nousulla, mutta kuitenkin verotulot ovat laskeneet tai pysyneet ennallaan. Osittain tämä johtuu kiky-sopimuksesta, jolla työnantajamaksuja siirrettiin palkansaajien maksettavaksi ja vastaavasti palkansaajaverotusta kevennettiin, jotta palkansaajien kokonaisverotus ei kiristy. Nyt tulonsiirto palkansaajilta elinkeinoelämälle näkyy ansiotuloveron menetyksinä.

Toinen syy on paljon yksinkertaisempi. Syntyneet uudet työpaikat ovat suurelta osin osa-aikatyötä tai nollasopimuksia, joista saadulla palkalla ei elä. Työllisyystilastoja ne kyllä kaunistavat. Kun yksi ihminen on kokoaikatyössä 40 tuntia viikossa, niin se on yksi työpaikka, mutta kun 40 ihmistä on töissä tunnin viikossa, niin se on 40 työpaikkaa.

Aikoinaan äidinkielenopettajani neuvoi, että sama uutinen kannattaa lukea useammasta eri lehdestä ja muodostaa mielipide vasta sitten. Pentti Haanpää puolestaan neuvoi kiertämään kiven toiselle puolelle ja katsomaan, miltä se sieltä näyttää.

Molemmat olivat oikeassa, mutta nykyisin nämä opit ovat ikävästi unohduksissa.