Hiljaa hivuttaen
Mistähän löytyisi sellainen puolue, joka ottaisi asiakseen kuntouttavan työtoiminnan laittamisen täysremonttiin?
Kysymykseni on retorinen, sillä sellaista puoluetta ei ole. Asia koetaan niin vaikeaksi ja palkattoman työn ympärillä pyörii sellainen poliittisella päätöksenteolla höystetty bisnes, että yksikään puolue ei uskalla koskea siihen pitkällä kepilläkään muuten kuin pikkuisen tökkien.
Myötäsukaan silittäviä toimittajiakin löytyy aina, kuten nähdään vaikkapa tästä Kansan Uutisten jutusta. Pakilan työkeskus Helsingissä on täynnä motivoituneita ja osaavia kuntouttavassa työtoiminnassa olevia, jotka nauttivat yhteisöllisyydestä ja käsillä tekemisestä. Toimittajalta jäi huomaamatta, että hän tuli samalla kertoneeksi työkeskuksen todennäköisesti rikkovan lakia.
Työkeskuksessa syntyy puusta kaikkea tarpeellista, ja puutöiden lisäksi talossa tehdään monenlaista muutakin: verhoilua, maalaamista, metallitöitä, kalusteiden varastointia ja kuljetusta, keittiö- ja siivoushommia. Kalusteet, tarvikkeet ja korjaustyöt tehdään kaupungin eri toimialoille. Kirjastojen kalusteita verhoillaan, ja sosiaalitoimen maksusitoumuksella toimitetaan vähävaraisille helsinkiläisille perheille koteihin huonekaluja. Samoilla myöntämisperusteilla perheet voivat saada lainaksi pinnasänkyjä ja lastenvaunuja. Ruumisarkut menevät heille, joiden hautauksen kaupunki on velvollinen hoitamaan omaisten tai varojen puuttuessa.
Näin köyhät auttavat palkatta toisia köyhiä kehdosta hautaan asti, ja samalla rikotaan kilpailun vääristämisen kieltoa. Olen jo vuosia ihmetellyt, miksi yksikään yrittäjä ei puutu asiaan. Kukaan ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jolla ei ole palkakustannuksia, vaan jolle valtio antaa 10,09 euroa jokaisen työntekijän jokaisesta työpäivästä.
Kokonaisvaltaista asiaan puuttumista on siis ihan turha odottaa mistään suunnasta. Sen sijaan jokainen hallitus vuorollaan haluaa vähän siloitella pintaa, jotta pahimmat rosot eivät näkyisi niin selvästi. Niin tekee myön nykyinen hallitus, joka on lähettänyt lakimuutoksen lausuntokierrokselle. Muutosesitys ja sen perustelut löytyvät täältä.
Lyhykäisyydessään muutos tarkoittaa sitä, että viimeinkin on nähty tarpeelliseksi lisätä lakiin selkeä maininta siitä, että kuntouttavaan työtoimintaan on sisällyttävä tukea ja ohjausta, ja se on kirjattava myös aktivointisuunnitelmaan.
Tästä lakimuutoksesta kuntien ei tarvitse piitata sen enempää kuin mistään muustakaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettuun lakiin kirjatusta asiasta. Ei sitä kukaan valvo yhtään sen enempää kuin ennenkään. Lisäksi lakimuutos hivuttaa kuntouttavaa työtoimintaa yritysten suuntaan oikeuttamalla kunnat ostamaan tätä uutta tukea ja ohjausta yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta.
Rupeanpa taas ennustajaksi ja kerron, miten tätä tullaan noudattamaan. Kaikkein helpointa on laittaa kuntouttavaan työtoimintaan ohjattu johonkin yritykseen tekemään työtä ja sanoa sen olevan juuri sitä tukea ja ohjausta. Yksikään aluehallintovirasto ei tule näkemään asiassa mitään kummallista, sillä enää ei voida puhua edes kilpailun vääristämisestä, kun yrityksetkin voivat hyödyntää palkattomia.
Tiedän olevani ilkeä, kyyninen ja pessimistinen. Jonkun on pakko olla, koska kaikki muut näkevät kuntouttavassa työtoiminnassa vain hyvää ja kaunista. Minä en ole koskaan tavannut yhtään sellaista kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa, joka ei ottaisi tekemästään työstä mieluuummin palkkaa kuin pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen.
Toimittajat löytävät heitä aina jokaisesta työpajasta.
Tämän kuulin maahanmuuttajalta, joka työllisti maahanmuuttavia. Maahanmuuttaja työllistyy esimerkiksi siivousalalle ja jakaa asunnon useamman muun kanssa. Pari vuotta menee tiukilla ollen siinä huumassa, että täällä yhteiskunta toimii ja katuvalotkin palavat luotettavasti. Sitten tajuaa, että ei pysty täällä palkkatyöllään pärjäämään ja pääsemään loukustaan.
Tuollaisessa kuntouttavassa työtoiminnassa olevat ovat aluksi kiitollisia, kun pääsevät yhteisöön, jossa heidät nähdään ihmisinä ja tuntevat saavansa arvostusta. Sitä työtön ei muualta saa, vain vähättelyä ja syrjimistä. Siksi noita onnellisia työtoimintalaisia löytyy aina haastateltavaksi. Kunnes alkavat tajuta, että normaaliin palkkatyöhön ei heillä ole mitään asiaa
”Se joka ruusua ei koskaan saa/ se riemuin kerää orjantappuraa.”
Lauri Viidan iätön ikuisesti paikkansa pitävä säe.
”Tyhjän saa pyytämättäki, laiskan nimen mitään tekemättä.”
Jonku hatun alla on tuollasiaki joskus hautunu!
”Ja tarpeisiimme riittää tuli silloin/ kun täytyy taivaan valo kadottaa.” Pakko hiukan niuhottaa; kyseiset säkeet muodostavat alkuosan Toivo Lyyn käännöstä/mukaelmaa Omar Khaijamin eräästä rubaista.
Silleen. Toimittajien yksipuoliset jutut kuntouttavasta työstä palkatta kertoo niin toimittajien osaamattomuudesta kuin myös selkärangattomuudesta. Sekä päätoimitrajien että lehden omistajien asenteesta ja päätösvallasta.
Pulkkisen johtajaa siteeraten: Näin se homma etenee👍😜🤑