Kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyminen
Miten terve ja työkykyinen voi välttyä kuntouttavalta työtoiminnalta? Onko siihen pakko osallistua? Tätä kysytään jatkuvasti, mutta täydellisiä neuvoja on mahdoton antaa. Kerrataan kuitenkin perusasiat.
Kuntouttava työtoiminta on lakisääteistä toimintaa, joten paras keino valmistautua on tuntea laki ja sen nojalla annetut soveltamisohjeet. Laki löytyy täältä ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirje täältä.
Lakiin ja ohjekirjeeseen kannattaa tutustua viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee kutsu aktivointisuunnitelman laatimiseen. Siitä se aina alkaa. Lain mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta ovat velvolliset laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä työttömän kanssa. Pitäkää huoli siitä, että paikalla oikeasti on myös TE-toimiston edustaja, sillä liian usein työttömältä vain pyydetään allekirjoitus valmiiksi tehtyyn aktivointisuunnitelmaan.
Lain mukaan aktivointisuunnitelmaan on merkittävä henkilön koulutusta ja työuraa koskevat tiedot, arvio aikaisempien julkisten työvoimapalvelujen vaikuttavuudesta, arvio aikaisempien työllistymissuunnitelmien ja kunnan tekemien henkilöä koskevien suunnitelmien toteutumisesta ja toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, muita julkisia työvoimapalveluja, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja. Jos näitä lakisääteisiä asioita ei ole kirjattu suunnitelmaan, niin vaatikaa niiden kirjaamista.
Ensiksi on selvitettävä mahdollisuus tarjota työtä tai julkisia työvoimapalveluja. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen toimenpide ja se tarkoittaa sitä, että ensin on käytävä läpi kaikki muut mahdollisuudet. Tämä unohtuu valitettavan usein kuntien virkamiehiltä, joiden ainoa toimeksianto omilta esimiehiltään saattaa olla kunnan työttömyyslukujen pienentäminen ja ns. sakkomaksujen säästäminen.
Kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on sosiaalipalvelua. Se on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Työkykyistä ei saa velvoittaa osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Jos teille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, niin kysykää kuka, milloin ja millä perusteella on määritellyt teidät palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömäksi. Jos tällaista määrittelyä ei löydy, niin vaatikaa pääsyä terveysviranomaisten tutkittavaksi. Työttömillä on lakisääteinen oikeus maksuttomaan terveystarkastukseen. Jos teidän sanotaan olevan päihdeongelmainen tai muuten vaikeuksissa elämänhallinnan kanssa, niin kysykää perusteluja väitteelle. Pelkkä työttömyys ei ole todiste elämänhallinnan menettämisestä.
Tässä vaiheessa teitä luultavasti uhataan karenssilla. Ei pidä säikähtää, sillä viranomaisten on noudatettava lakia, ja olette vain vaatinut lakiin kirjattuja oikeuksianne.
Jos teidät kaikesta huolimatta painostetaan sanktioilla uhaten kuntouttavaan työtoimintaan, niin vaatikaa asiasta valituskelpoinen päätös perusteluineen ja muutoksenhakuohjeineen. Jos sitä ei anneta, niin asiasta voi silti tehdä oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksen perusteeksi käy mikä tahansa edellä kerrottu muotovirhe päätöksenteossa. Selvää on, että myös oma työkyvyn arvointi on oikaisuvaatimuksen peruste.
Jos oikaisuvaatimustanne ei hyväksytä, niin tehkää jatkovalitus hallinto-oikeuteen. Sosiaalipalveluun liittyvässä omassa asiassa valittaminen on maksutonta, joten ei kannata säikähtää mahdollisia uhkailuja valittamisen tulemisesta kalliiksi.
Kuntouttavan työtoiminnan lainvastaisuuksista ja menettelyvirheistä voi tehdä kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hallinnollisissa asioissa ei tehdä rikosilmoitusta, ellei kyseessä ole virkarikos. Sen kynnys on korkea, joten asia kannattaa hoitaa hallinnollista tietä. Viranomaisen osaamattomuus ei ole virkarikos.
Nämä ovat ohjeeni niille, joiden työkyvyssä ja -halussa ei ole mitään vikaa eikä elämänhallinnassa puutteita. Sitten vielä semmoinen juttu, että kuntouttavaan työtoimintaan saa halutessaan myös terve ja työkykyinen osallistua. Työvoimaviranomaisten mukaan se jämäköittää elämänhallintaa.
Kuva: Teppo Palmroos
Aktivointisuunnitelman tekotilaisuuteen voi ottaa myös tukihenkilön mukaan. Tämä tukihenkilö voi olla kuka vain, kaveri tai aina parempi, jos olisi alan tietämystä omaava. Jos kaveri lähtee mukaan, niin kannattaa yhdessä ennakkoon tutustua juttuihin ja ennen kaikkea tilaisuudessa pitää puolensa. Viranomaisten mielivaltaista toimintaa hillitsee kummasti todistajan läsnäolo. Sitten vielä, sellaisen keskustelun, jossa itse on läsnä, voi nauhoittaa salaakin. Videoida ei voi salaa. Se, mikä arvo nauhoitteelle esim. valitusaste antaa, on valitusasteen harkinnassa. Mutta ei ne yleensä ilman vaikutusta jää.
Auttaa muuten myös kun aluksi kysyy retorisen kohteliaasti saako nauhoittaa…
Heti muuttuupi ehkä asenne ja kohtelu…
En usko, että sitä tarvitsee kysyä. Puheluiden tallentamisesta on jopa oikeusasiamiehen ilmoitus, että sen saa aina tehdä.
Ei tarvitse kysyä, mutta itsekin voin uskoa vaikuttavan vastapuolen asenteeseen, jos edellämainitun mukaisesti toteaa heti alkuun, että “Tästä muuten sitten jää todistusaineistoa.”
Jutussa käydään selvästi läpi yksi nykyään liian useaa kansalaista koskettava tilanne. Tähän on hyvä linkata jatkossa, jos lähipiirissä tulee vastaavia ongelmia.
Juurikin tällaisia ohjeistuksia ei kaiketi saa aivan helposti viranomais tahoilta. Tämä kolumni pitäisi julkaista kaikille tämän ongelman kanssa “painiville”, vaikkapa ilmaisjakeluna. Saisi postikin hommia.
Sitten saamme odottaa imperiumin vastaiskua, eli ” tehdään nyt tällainen laki…”