Populismin lyhyet jäljet

Katselin eilen sivusilmällä suoraa lähetystä eduskunnasta sen, minkä kykenin. Paljoa en kyennyt, sillä rupesi kyllästyttämään paskapuheen määrä. Pääministeri Juha Sipilä puhui ivallisesti Antti Rinteen lupaamasta vappusatasesta tarkoittaen Rinteen vappupuheessaan lupaamaa vähitellen toteutettavaa kaikkein pienimpien eläkkeiden korotusta. Se kuulemma aiheuttaisi miljardikulut, joita maamme talous ei kestäisi. Niinhän se aina menee, maan talous kaatuu heti, jos köyhille annetaan jotain.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo yltyi suorastaan runolliseksi haukkuessaan erityisesti demareiden varjobudjettia sen sijaan, että olisi kehunut omaansa. Vastuullisen median tapaan Yle näki hyväksi uutisoida Orpon puheet sellaisenaan, suorastaan jumalallisena totuutena. SDP:n vaihtoehto on mahdoton, ja ainoa oikea tie on hallituksen tie. Kaikki muu on höttöisällä pohjalla olevaa lupausten aavaa ulappaa.

Jos keskustelun taso turhauttaa tavallista tv-katsojaa, niin vielä enemmän sen täytyy turhauttaa kansanedustajia. Erityisesti se turhautti SDP:n Timo Harakkaa, joka purki tuntojaan Facebookissa.

Hänen mukaansa Orpon ylimielinen tuomio perustuu auktoriteettiin valheellisesti nojaavaan mutuun ja mustamaalaamiseen, jonka media nielee mukisematta. SDP:n varjobudjetti perustuu eduskunnan oman tietopalvelun laskelmiin, ja vaikka varjobudjetista pyyhittäisiin tulopuolelta pois puoli miljardia, niin silti oltaisiin samassa julkisen talouden tasapainossa kuin hallituksen esitys. Erona on vain se, että samalla rahalla olisi lopetettu köyhimpiä suomalaisia kurittavat leikkaukset ja investoitu oppivelvollisuuden laajentamiseen, maksuttomaan varhaiskasvatukseen ja tasa-arvoisempaan perhevapaamalliin.

Harakan mukaan Orpolla on tapana myös käyttää oman ministeriönsä virkatyötä opposition esitysten arviointiin ilman että opposito saa näitä samoja virkatyönä teetettyjä laskelmia. Näin ministerillä säilyy yliote keskustelussa, ja oppositio saa suunnilleen hölmön leiman otsaansa.

Tätähän se politiikka on. Se on peliä, jossa hyökätään, puolustetaan, harhautetaan ja väistellään. Kansalaisesta näyttää siltä, että puhujat ovat jossain omassa maailmassaan, kaukana tavallisen ihmisen arjesta. He ovat kuin tietokonepeliin uppoutuneita pelaajia, joille itse peli on elämän tärkein sisältö. Ikävä kyllä sen pelin seuraukset tuntuvat kansalaisten selkänahassa. Se on huomattu erityisesti tämän hallituksen toteuttaessa leikkauksiaan, joita ei pitänyt tulla.

Tästä päästäänkin Orpon muistutukseen, jonka mukaan jokaisen tulee vaalien lähestymisestä huolimatta muistaa, että populismilla on lyhyet jäljet. Se pitäisi myös Orpon itsensä muistaa. Ennen nettiä ihmisten poliittinen muisti saattoi olla lyhyt, mutta nykyisin joku aina muistuttaa menneistä.

Kuva: Facebook/Tiia Lehtonen

 

 

Kommentit (53)
  1. Hieman aiheen vierestä, mutta olen nyt parin viimeisen vuoden aikana ihmetellyt YLEn nykyistä menoa. Puolueettomus on kadonnut täysin, juttuja tehdään hyvin yksipuolisista näkökulmista ja perehtymättä kunnolla asiaan mistä kirjoitetaan, iltapäivälehtien tasoiset klikkiotsikot ja ns. elämänohjeuutiset (ainakin mielestäni) lisääntyneet selvästi.. Tässä vain muutamia huomioita. Tämä hallituksen näkökulman tuominen totuutena on mennyt jo aikoja sitten saavuttanut naurettavat mitta suhteet. Maksa siinä sitten tyytyväisenä yle-veroa. Vastuullista journalismia my ass.

    1. Yrjö perkko
      15.11.2018, 10:11

      Yleä arvostellaan kiivaasti. Oppositio haukkuu liiasta hallituksen linjan kannatuksesta, hallituspuoli taas demariudesta ja hallituksenvastaisuudesta. Luulisi tämän kertovan, että yle on kohtuullisen puolueeton. Ja onhan yle yksi maailman puolueettomimmista medioista, vaikka sillointällöin yksittäisten toimittajien linja vähän kallistuukin johonkin suuntaan.

      1. Yle on liian hallitusmyönteinen. Sitäpaitsi vastuullinen media menisi aina enemmän opposition puolelle hallitusta vastaan hyvää kritiikkiä tekemään, koska muuten hallitus saa mesota liian vapaasti kuten viimeiselta kolmelta ja puolelta vuodelta on nähtävissä. Nyt kritiikitön Yle nuoleskelee kokoomusta ja keskustaa ja antaa sinistenkin riehua valtoimenaan, tämä nähtiin viimeksi Vaaherkummun Terhon haastattelussa Ykkösaamussa, Terho sai suoltaa ummet lammet sinistä seissea ilman mitään kritiikin poikastakaan.

      2. Ei yle ole enään puolueeton media. Sipilän hallituksen toimesta yle on hyvinkin puolueellinen tänä päivänä.

      3. ” Luulisi tämän kertovan, että yle on kohtuullisen puolueeton…”

        Mitä yleä oikein seuraat? Jo poispotkittujen ja ulos savustettujen tai ostettujen (Pekka Ervasti) toimittajien laatu ja määrä ovat häpeällisiä. Banaanitasavallan luokkaa.

        En viitsi ruveta kinaamaan. Alla linkki, josta Ylen toimintaan perehtymisen voi itse kukin aloittaa.

        https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-anu-koivunen-ylegate-kirjasta-valtamedia-nimitys-ylen-osalta-sittenkin-oikeutettu/

        Puhumattakaan siitä, että ohjelmistot ovat sellaista tuubaa ja coccoloroota, ettei sitä jaksa täysijärkinen seurata.

      4. Huomattakoon, että puolueeton ei ole sama asia kuin laadukas.

        Se, että kaikki haukkuvat mediaa, ei ole todiste siitä, että media olisi laadukas. Pikemminkin se viittaa huonoon laatuun.

        Nimimerkki Ukkis kyseenalaisti Ylen puolueettomuuden, mutta kritisoi selvästi myös monin tavoin palvelun laatua.

    2. Olen miettinyt ihan samaa. Voiko Ylen rahoituksen muutos jokunen vuosi takaperin vaikuttaa näin paljon uutisoinnin laatuun ja myös sisältöön, nyt kun eduskunta päättää Ylen rahoituksesta suoraan budjetin kautta? Onko poliitikkojen sananvalta siis lisääntynyt?

      1. On. Siksi osa ihmisistä kaipaa ns. vaihtoehtomediaa ja lukee erinäköisiä puolueellisia artikkeleita ottaen ne todesta. Kun ne eivät tasoltaan aina eroa ns. valtamedian jutuista. Ainoastaan näkökulma vaihtuu. Vastuullinen tutkiva journalismi on pitkälti kuollut ja klikkiotsikoilla mennään..,

      2. Poliitikot päättävät aina
        18.11.2018, 08:09

        Aiemmin Suomen valtioneuvosto (hallitus) päätti tv-maksun suuruudesta ihan oikeasti suoraan. Toki television omistaminen oli vapaaehtoista, mutta käytännössä lähes kaikissa kodeissa oli perinteinen TV-vastaanotin, ja koko järjestelmä perustuikin siihen tosiasiaan. Tv-maksullahan rahoitettiin myös Ylen radiolähetykset sekä laajeneva toiminta netissä. Erillinen radiolupa oli poistettu 1976 juurikin siitä syystä että televisio oli jo niin yleinen kodeissa.

        Nykyisen Yle-veron summat mainitaan suoraan laissa (Laki yleisradioverosta), eli Yle-veron muuttamiseksi on aina tehtävä lakimuutos (eli säädettävä laki lain muuttamiseksi). Eduskunta säätää lait, ja niiden säätäminen lähtee hallituksen esityksestä tai kansanedustajan lakialoitteesta.

        Ylen rahoitus on siis aina ollut vahvasti poliitikkojen hallinnassa, sillä sekä hallitus että eduskunta muodostuvat 100% poliitikoista.

    3. Ylen johtoporras on oikeistolaistunut Ylä-Anttilan johdolla. Muistan kun hän oli MTV:llä vaalitenteissä. Kaukana oli puolueettomuus. Ei taida Aamulehtikään olla kovin työväenaatteellinen. Puolueettomuus on kaukana ja taso keltaisen lehdistön tasolla. Olisi hyvä olla yksi puolueeton mediatalo koska kaupalliset kanavat, toimittajat laulavat työnantajan taustojen lauluja luonnollisesti, leipäkin tulee sieltä. Sinne profiloituu henkilöt jotka tykkäävät niistä lauluista. Ylä-Anttilan johdolla tapahtuu myös Ylessä näin. Esimerkiksi yhtälö: kestävyysvaje. Jos kaavassa on yksikin lukuarvo jonka voi heittää hatusta, matemaattinen todistus jää epätodeksi, hatusta heitetyksi.

      1. Ylä-Anttila oli harvinaisen huono valinta Ylen johtoon. Y-A:n patavanhoillisuus yhdistettynä puritaaniseen oikeistolaisuuteen pilaa entisestään Ylen johtoa ylhäältäpäin.

    4. YLEn uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen on sitä mieltä, että Atte Jääskeläinen ei tehnyt mitään virhettä.

      Selittänee asian.

  2. Hyvin huonosti meidän omistama YLE uutisoi vaihtoehtobudjeteista. Yle.fi:ssä ei ole mitään yhteenvetoa eikä vertailua – eikä ole kai koskaan ollutkaan. Hakusanalla ”vaihtoehtobudjetti” löytyy ties kuinka vanhoja uutisia ties minkä hallituksen ajalta. Sattumalta tiistaina onneksi radiosta kuulin puoluejohtajien esittelevän vaihtoehtobudjettejaan. Keskiviikkona tuli kai lisää. Pääpaino uutisoinnissa oli kyllä Orvon ylimielinen pilkka.

    Vaalien lähestyessä nämä vaihtoehtobudjetit olisivat hyvä tapa mitata puolueiden arvomaailmaa selkeästi rahassa. Pitäisikö jonkun autotesteihin erikoistuneen lehden tehdä niistä vertailu, kun YLE ei osaa?

    Kertokaa ihmeessä, jos jostain löytyy hyvä graafi tai jotain.

Kommentointi suljettu.