Kokemusasiantuntijat

-Kokemus osoittaa, ettei nykyjärjestelmä kannusta työn vastaanottamiseen. Erilaiset kannustinloukut heikentävät työllisyysasteen nousua, ja liian monen työikäisen jääminen työelämän ulkopuolelle uhkaa hyvinvointivaltion rahoitusta.

-Huolestuttavin ilmiö on se joukko ihmisiä, joka kuvittelee, että tuen varassa pärjäämiseen on syntymäoikeus.

Näin tiivistää näkemyksensä työttömistä kokemusasianrtuntija, Henkilöpalveluyritysten liiton (HPL) toimitusjohtaja Merru Tuliara Kauppalehdelle. Jotta mielikuva kotisohvilla makaavista laiskoista työttömistä olisi täydellinen, on jutun kuvituskuvana sohvalla makaaja.

Näin jatkuu vuosikausia kestänyt työttömien parjauskampanja, jonka tarkoituksena on muokata mieliä hyväksymään työttömyysturvan leikkaukset ja huonosti palkatut pätkätyöt, joilla ei pysty elättämään itseään. Tuliara on epäilemättä asiantuntija, mutta ei työttömyyden. Hän on nollatuntisopimusten tarjoamisen asiantuntija. Juuri erilaiset henkilöstöpalveluyritykset tarjoavat työtä, jota ei välttämättä edes ole. Ne keräävät listoilleen työttömiä, joille joko tarjotaan satunnaisia työtunteja työnantajan tarpeen mukaan tai sitten ei.

Tästä näkökulmasta katsoen on helppo sanoa, että matalapalkka-aloilla halukkuus tehdä työtä on vähentynyt ja että työn vastaanottaminen on ensimmäinen askel tulevalla työuralla.

Mitäpä sitten tapahtuu sellaiselle, joka noudattaa tätä ällistyttävän viisasta neuvoa, ottaa ensimmäisen askelen työuralla ja allekirjoittaa nollatuntisopimuksen? Siihen vastaavat oikeat kokemusasiantuntijat Ylen haastattelussa.

Laura Kaselius tekee raskasta pätkätyötä 10,09 euron tuntipalkalla. Työkeikat tarjotaan joskus lyhyellä varoitusajalla, siirtymäajasta asiakkaalta toiselle ei makseta mitään, ja Kaselius maksaa matkakulut itse. Jos tarjottu keikka on tunnin mittainen, sitä ei käytännössä kannata ottaa vastaan.

Nollatuntisopimuksella tehdyn työn ja työttömyysturvan yhdistelmässä on riski, jota moni turvatussa työssä oleva ei osaa edes kuvitella. Jos yhdessä kuukaudessa sattuu ansaitsemaan vähän paremmin ja sitten töitä ei olekaan tarjolla, niin tukien maksatus katkaistaan uusien tukilaskelmien tekemisen ajaksi. Se voi kestää viikkoja. Ajatus muutamasta viikosta rahatta ja syömättä saattaa olla vieras sohvalla makaavista ja sosiaaliturvaa syntymäoikeutena pitävistä paasaaville.

Käytännössä lähes kaikkien työttömien ensimmäinen askel työuralla on nykyisin palkaton työ, ja toista askelta ei välttämättä tulekaan. Työkokeilijoille luvataan kyllä suullisesti palkkatyötä sitten kokeilun loputtua, mutta vain hullu maksaa palkkaa, kun uuden työntekijän saa taas ilmaiseksi. Edellinen kokeilija ottaa saman askelen uudelleen ja siirtyy kokeilijaksi uuteen työpaikkaan. Jossain vaiheessa hän putoaa alimpaan kastiin ja löytää itsensä kuntouttavasta työtoiminnasta tekemässä palkatonta työtä. Siinä hän pysyy kansaneläkkelle pääsyyn asti, sillä työeläkettä ei palkattomista töistä kerry.

Työmarkkinat ovat vinoutuneet, mutta se ei ole työttömien vika. Käynnissä on mielien muokkaus, jonka lopullisena tarkoituksena on saada palkat poljettua mahdollisimman alas, tai oikeastaan jättää ne kokonaan maksamatta. Yhteiskunta elättää työntekijät sosiaaliturvalla ja kiroaa heidän jokaisen leipäpalansa syyttämällä heitä laiskoiksi työnvieroksujiksi. Hyvinvointiyhteiskunta on tosiaan vaarassa sitten, kun kukaan ei enää saa verotettavaa palkkaa.

Aina kun luette tuilla elävien työttömien laiskuudesta kertovia juttuja, niin katsokaapa kuka puhuu. Yleensä se on aina joku sellainen, joka haluaa itselleen mahdollisimman halvaksi tai mieluummin ilmaiseksi tulevaa työvoimaa. Kuten monta kertaa olen sanonut, niin ei meiltä puutu työhalukkaita, vaan palkanmaksuhalukkaita.