Uutisten takana
Monesti joudun ihmettelemään uutisia yleensä ja Ylen uutisia erityisesti. Päivän pääuutiset ovat liian usein hätäisesti kasattuja ja ilmeisen heikosti taustoitettuja, jolloin niistä tulee tyypillisiä kohu-uutisia. Ilmeisesti kansa pitää saada reagoimaan tunteella tai ainakin pysymään kanavalla. Saatan olla liian kyyninen, mutta joskus uutiset näyttävät poliittiselta tilaustyöltä.
Eilisen pääuutinen oli Luonnonvarakeskuksen tuottama tutkimus, jonka mukaan metsien hiilinielu on paljon suurempi kuin aiemmin on oletettu. Tulosten perusteella voidaan esittää hakkuiden lisäämistä metsäteollisuuden tavoitteiden mukaisesti 84 miljoonaan kuutioon, ja ilmasto vain kiittää. Hakkuiden lisääminen on myös hallituksen tavoite.
Jukka Relander kyseli Facebookissa tämän tutkimuksen perään. Hänen mukaansa mitään tieteellistä tutkimusta ei ole olemassakaan, vaan on vain ympäristöministeriön tilaama ja rahoittama taustaselvitys, joka tehtiin kolmessa kuukaudessa. Sen tilasi ympäristöministeriö Luken tutkimusprofessori Antti Asikaiselta, joka ilmastopaneelin jäsenenä oli sitä mieltä, että Suomen metsäpolitiikka ei ole ilmaston näkökulmasta kestävää. Nyt hänen mielipiteensä on muuttunut päinvastaiseksi.
En minä väitä etteikö tieteellistä ja vertaisarvioitua tutkimusta olisi olemassa enkä edes tunne asiaa, joten pitää kai luottaa siihen, että tutkittu on ja toimittajat ovat tutkimukseen perehtyneet. Ei kai vastuunsa tunteva journalisti tekisi uutista ihan kahvipöytäkeskustelun perusteella.
Toinen pääuutinen oli neljän suomalaisen pidättäminen Malesiassa katulähetystyön takia. Yksi pidätetyistä on kansanedustaja Mika Niikon (PS) vaalipäällikkö, ja Niikolta saatiin uutiseen marttyyrilausunto. Jos olisin ilkeä, niin sanoisin jotain maan lakien noudattamisesta, maassa maan tavalla olemisesta ja vieraan uskonnon ja kulttuurin tuputtamisesta, mutta antaa olla. Saatiin hyvä uutinen, jossa yhdistyvät uskonto, politiikka, marttyyrius ja islamin pahuus.
Sikäli kun ymmärrän ja takavuosina tekemäni yli kuukauden mittaisen reppureissun perusteella tiedän, niin Malesia on uskonnollisesti monenkirjava. Vieri vieressä on kirkkoja, moskeijoita ja monenlaisia temppeleitä, joiden sisällä harjoitettavasta uskonnosta minulla ei ollut hajuakaan, mutta jokaiseen oli vapaa pääsy. Kukaan ei tullut käännyttämään eikä sanomaan, että usko tai kuole. Paikallinen tuttavuus naureskeli, että mainitse mikä tahansa uskonto, niin meillä on se.
Malesia on maltillinen, monikulttuurinen ja maallistunut muslimivaltio, jossa on perustuslaillinen uskonnonvapaus. Kaikkien uskontojen harjoittaminen on lailla suojattua ja toiseen uskontoon käännyttäminen julkisella paikalla kiellettyä.
Onhan lainsäädäntö tässä asiassa outo ja erilainen kuin Suomessa. Niin on monessa muussakin asiassa ja monessa muussakin maassa. Kun uutisoidaan suomalaisten pidätyksestä missä maassa tahansa, niin olisi syytä kertoa myös millaisen lainsäädännön perusteella se on tapahtunut. Muuten käy kuten nyt kävi, eli kaikkien uutisten kommenttiosastot täyttyvät pyhästä vihasta vääräuskoisia kohtaan.
Hallituksen työllisyysihmeistä tehdyistä uutisista en tällä kertaa viitsi puhua. Niitä varten tarvittaisiin advocatus diaboli.
Totuus on tuolla jossain, ja kohujen herättämisen sijaan toivoisin uutisoinnilta sen selvittämistä. Kyllä somekansa pitää huolen niistä kohuista ihan itse.
“Maailmassa monta ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…”
Ja vähän kookkaampaakin kaveria.
Toimittajat tekevät työtään sillä ymmärryksellä ja osaamisella, minkä kukin heistä on saanut. Valitettavan usein mennään siitä, missä aita on matalin. Tiedotteet menevät läpi sellaisenaan, eikä taustoihin perehdytä. Vaikuttaa siltä, että toimittajista on tullut tiedottajia.
Olet valitettavan oikeassa. Liian moni toimittaja käyttää vain copy-paste-toimintoa kysymättä sitä maailmakaikkeuden tärkeintä kysymystä – miksi?
Tässä on taustalla tietysti sellainen juttu, että toimittajat antavat “kuvaa” jostakin asiasta sen poliittisesta näkökulmasta. Ja tämä onnistuu helposti kun jätetään vain mainitsematta ne asiat jotka eivät kuulu tähän omaan “pirtaan”. Ikäväksi voi rehellisyyden nimissä todeta että kaikki ihmiset harrastavat tätä. Jätetään ansiokkaasti sanomatta kaikki ne asiat jotka ei miellytä sanojaa. Tunnistan saman kaavan toisinaan itsessäni. Epämiellyttävää.
Totuudesta on maksettava aina hinta. Ja se on osan yleisön epäsuosio. Ja jakautuminen.
Tässä toinen näkökulma:
Tuttavani sai muutama vuosi sitten kivan, haaveilemansa postin toimittaja-tiedottajana arvostetussa maailmanlaajuisessa firmassa.
Hyvin pian kävi ilmi, että tärkein ohjaava elementti työssä oli kiire; piti saada esim erikielisten ulkomaan uutisten paksusta nipusta yhteenveto mahdottoman lyhyessä ajassa. Eikä se ollut ainoa kiiretyö.
Hän protestoi valtavaa kiirettä, joka tuotti tietenkin virheitä, ja (kiva) pomo myönsi ongelman, mutta neuvoi: ”Anna mennä vaan virheineen läpi, tärkeintä on, että saadaan eteenpäin”.
Tämä ei sopinut ihmiselle, joka halusi tehdä työnsä hyvin, joten hän pahasti pettyneenä sanoi itsensä irti.
Raakel Liekki vietti vuoraokauden asunnottoman työttömän kanssa kylmässä Helsingin yössä muutama vuosi sitten, ja silloinen sisäministeri Pia Viitanenkin tuli mukaan Ylen tekemään aikas perusteelliseen juttuun aiheesta. Missä tällaiset jutut nykyään, ja ilman vähävaraisten demonisoimista?