Vaalipelkoa

Vaaleihin on vielä monta kuukautta aikaa, mutta jo nyt ovat vaalipuheet alkaneet. Erityisen silmiinpistävää on SDP:n vaalivoittoon kohdistuva  pelko, jota sekä hallituspuolueet että niitä myötäilevä media lietsovat. Paskapuheen tähänastinen ennätys lienee jatkuvasti leviävä “uutinen”, jonka mukaan Antti Rinne on vaatinut lannan levittämisen kieltämistä pelloille. Tosiasiassa Rinne puhui biokaasuvaihtoehdoista polttomoottoreille. Jos nyt en ihan väärin muista, niin biopolttoaineen kehittäminen on myös yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeita.

Näin se pelon lietsominen sujuu, ja osa kansaa uskoo kaiken sen, mitä se haluaa uskoa. Osa uskoo sinnikkäästi, että Rinne on lieventänyt vappulupaustaan nostaa pienimpiä eläkkeitä sadalla eurolla. Uutisointi kun tuppaa unohtamaan, että Rinne jo vappuna sanoi sen tapahtuvan vaiheittain. Osa uskoo jopa Juha Sipilän uuteen koulutuslupaukseen lisätä ammatilliseen koulutukseen tuhat uutta opettajaa, kun ensin saman miehen johdolla ammatillisesta koulutuksesta on leikattu 200 miljoonaa euroa.

Osa ei näe mitään kummallista siinäkään, että hallituspuolueet ovat käytännössä tehneet kansalaisaloitteesta merkityksettömän. Ensin akviimallin kumoamista vaativa aloite haudattiin valiokuntaan, ja viimeinen kuolinisku oli perintö- ja lahjaveron lakkauttamaista vaativan kansalaisaloitteen vaientaminen valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunta päätti hallituspuolueiden edustajien äänin olla antamatta asiasta lausuntoa. Käytännössä hallituspuolueet siis päättivät olla käsittelemättä kansalaisaloitetta, jota itse olivat kannattaneet ja yllyttäneet muitakin kannattamaan. Aloitteen kaatamista perustellaan sillä, että ei se olisi kuitenkaan mennyt läpi, koska kukaan ei sitä oikeasti kannata.

Näin varsinkin kokoomuksen ehdokkaat voivat jatkaa kaksilla rattailla ajamista vaatimalla vaaliteltoilla taas uudelleen näistä veroista luopumista ja syyttää demareita himoverottajiksi. Ei aloite olisi koskaan mennyt läpi, mutta sen hylkääminen jättämällä lausunto antamatta ja eduskunnan sitä käsittelemättä ei ole demokratiaa. Se on pelkkää kaksinaamaista puoluepolitiikkaa. Tästä kertoo osuvasti Helsingin Sanomien Marko Junkkari.

Hallitus alkaa näyttää edeltäjältään, joka loppuaikoina äänesti omia esityksiään vastaan. Kun nyt tälle tielle on lähdetty, niin hallitus voisi lyödä rukkaset tiskiin monessa muussakin asiassa. Se voisi todeta, että sote- ja maakuntauudistuksesta ei tullut mitään, joten antaa olla. Ottakoon seuraava hallitus sen esille hallitusneuvotteluissa. Ihan samoin se voisi tehdä kaikille muillekin keskeneräisille hankkeilleen. Ilmeisesti ainakin aktiivimalli kakkoselle niin on jo tehty, sillä siitä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Toivottavasti ei kuulukaan, sillä jo ykkönen on aiheuttanut ennenäkemätöntä sotkua.

Siinäpä onkin hallituspuolueille ja medialle uusi haaste. Saa nähdä miten sote, maakuntauudistus ja aktiivimalli saadaan demareiden, ay-liikkeen ja Antti Rinteen syyksi. Älkää huoliko, kyllä se onnistuu kevään aikana, kunhan jarruttomalla mopolla aletaan päästellä täysillä alamäkeen.