Rahaa tuntuu olevan

Koko hallituskauden meille on kerrottu, että rahaa ei ole, joten on pakko tehdä kipeitä leikkauksia. On leikattu erityisesti työttömiltä, kun heidät ensin leimattiin laiskoiksi sohvallamakaajiksi. Aktiivimallista tuli aktiivileikkuri, ansiosidonnaisen päivärahan kestoa on lyhennetty sadalla päivällä ja palkatonta työtä teetetään tukien menettämisen uhalla työkokeilun ja kuntouttavan työtoiminnan nimellä.

Rahasta ei kuitenkaan tunnu olevan puutetta silloin, kun hallitus yrittää epätoivoisesti korjata alentuneita kannatuslukujaan ja siinä sivussa edistää kärkitavoitettaan ay-liikkeen nujertamista. Eilen medialle vuoti ilmeisen tarkoituksella tänään julkistettava marginaalipuolue sinisten tilaama selvitys, jonka mukaan nykyisestä ansiosidonnaisesta päivärahasta pitäisi luopua ja muuttaa nykyinen peruspäiväraha ansiosidonnaiseksi. Näin kaikki pääsisivät ansiosidonnaisen päivärahan piiriin, mutta päiväraha pienenisi 5,5 prosenttia.

Selvityksessä esitetään kolme vaihtoehtoista toteuttamistapaa. Ensimmäisen mukaan peruspäiväraha muutettaisiin ansiosidonnaiseksi ja samalla se pienenisi. Toisessa vaihtoehdossa tehtäisiin työttömyyskassan jäsenyydestä pakollista samalla tavoin kuin vaikka liikennevakuutuksesta tai yrittäjien eläkevakuutuksesta. Kolmannessa vaihtoehdossa työttömyysturvan hallinnointi siirrettäisiin keskitetysti yhteen laitokseen, kuten Kelaan.

Ensimmäinen vaihtoehto maksaisi valtiolle 250 miljoonaa euroa ja muut 280 miljoonaa. Tämän verran on siis varaa satsata kansan rahoja nykyisen järjestelmän alasajoon ja ay-liikkeen tuhoamiseen. Samalla tuhottaisiin myös yksityinen YTK, mutta se olisi jo oman osansa tehnyt, joten se joutaisikin mennä. Vähän huvittaa ajatus työttömyysturvan hallinnoinnin siirtämisestä Kelaan, joka on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan edes toimeentulotuen perusosan käsittelyä.

Tämä ajatus markkinoidaan kansalaisille lupauksena rahan saamisesta yhdenvertaisesti riippumatta siitä, kuuluuko jonkin ammattiliiton kassaan vai ei. Se on vähän sama asia kuin jos kaikille luvattaisiin liikennevakuutus riippumatta siitä, omistaako auton vai ei.

Nykyjärjestelmässä on kyse siitä paljon puhutusta valinnanvapaudesta. Jos haluaa saada ansiosidonnaista päivärahaa, niin liittyy kassan jäseneksi, mutta jos ei halua, niin sitten saa peruspäivärahaa. Kyse on myös siitä, että työntekijät halutaan pois ay-liikkeestä, jonka jälkeen jokainen neuvottelisi kaikista työehdoistaan ihan itse palkkaa ja työaikaa myöten.

Ay-liikkeen alasajo ei tule koskaan onnistumaan, joten en viitsi haaskata tähän uutiseen enempää aikaa. Sen sijaan läpi menee ihan varmasti kansanedustajien sopeutumisrahan nostaminen 1 800 eurosta 2 100 euroon. Samalla luovutaan soputumiseläkkeestä, ja se on oikea suunta. Uutisoinnin mukaan sopeutumisraha jää korotuksesta huolimatta alle ansiosidonnaisen päivärahan. Kelan tilastojen mukaan keskimääräinen ansiopäiväraha vuonna 2017 oli kuitenkin 63,77 euroa päivässä eli 1 371 euroa kuukaudessa.

Mutta kun kerran on ollut kansanedustaja, niin ei enää voi pudota tavalliseksi kansalaiseksi. Kyseessä on kansakunnan etu, ja 300 euron korotus ansiosidonnaiseen päivärahaan on tässä tapauksessa pikkujuttu. Sehän saadaan äkkiä säästetyksi sitten, kun ansiosidonnainen järjestelmä kaikilta muilta romutetaan.

 

Kommentit (64)
  1. No ei nuo ainakaan kansaa edusta…

  2. Sitä minä olen aina kummastellut, että mihin niiden edustajien tarvitsee niin kovasti sopeutua. Harvalla tänä päivänä on yhtä selkeät työnäkymät – varma 4v. määräaikaisuus, ja jos haluaa ja onnistuu saamaan jatkoa, niin sekin on taas se varma 4 vuotta. Stabiileilla ennalta tiedetyillä tuloilla. Jos ei tällä aikaikkunalla kykene talouttaan sovittamaan suuntaan tarvittavaan, niin on kykenemättömämpi perustasoiseen taloussuunnnitteluun, kuin jota jokaiselta yhteiskunnan jäseneltä on lupa lähtökohtaisesti odottaa. Näin kykenemättömiä ihmisiä en itse kaipaa maan asioita hoitamaan. Itse en juurikaan noihin kuluvia pennosia laske, pisara tässä meressä, mutta asian symbolinen, moraalinen ja eettinen näkökulma on painava.

    Minusta on kohtuullista, että edustamisesta maksetaan riittävä palkkio, siis siitä näkökulmasta, että soisin pestin kiinnostavan asiantuntijatason ihmisiä enemmän kuin kannuksensa vaikkapa urheilussa hankkineita – kaikki kunnia heille toki saavutuksistaan. Muiden taloussuunnitteluun sotkeutuvina minusta jonkinlainen lähtökohta tulee silti olla se, että vähintäänkin omansa pystyy suunnittelemaan niinkin selkeillä spekseillä kuin edustamisen määräaikaisuus on. Eikä 4 vuoden eduskuntatyö nyt tänä päivänä mikään varsinainen aukko cv:ssäkään ole ja vaikea uskoa sen heikentävän työmahdollisuuksia yhtään sen enempää kuin mikään muukaan edellinen duuni, josta vaihtaa pois. Varsinkaan kun on ollut vuosikausia aikaa verkostoitua kaiken sortin ihmisten kanssa. Ei edustustyö tule olla mikään pikakaista eläkkeelle, vaan työikäiselle työrupeama siinä missä muutkin. Siitä jatketaan eteenpäin siihen suuntaan johon halutaan tai päästään, ihan niin kuin muukin työtä tekevä kansanosa. Itse näkisin oikeudenmukaisempana aivan normaalin ansiosidonnaisen työttömiksi jääville kansanedustustyötä tehneillekin. Tai ansioihin sitoutumattoman, riippuen ihan siitä onko henkilö ollut halukas mihinkään kassaan kuulumaan.

    Näin ollen en ymmärrä koko sopeutumisrahan periaatetta nyky-yhteiskunnassa. Mutta onhan tämä asia ennen vaaleja oikein sopiva vaalikana taas kynittäväksi sen mukaan, kuka sitä tukee ja kuka vastustaa. Saa halutessaan käännettyä vaalikarjan mielenkiinnon pois oikeasti tärkeistä asioista, jota tämä ei mielestäni näissä vaaleissa ole.

    1. Siinäpä oiva duuni jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle! 4 v taattua tuloa ja vielä senkin jälkeen. Miksi eivät ole jo jonossa ilmoittautumaan ke-ehdokkaiksi?

Kommentointi suljettu.