Köyhyys ei ole ilo

Köyhyys on poliittisesti siitä kummallinen ilmiö, että vaalien alla sen huomataan olevan olemassa. Vaalien välillä samat huomaajat ovat sitä mieltä, että eihän meillä köyhyyttä olekaan, vaan on vain laiskoja ihmisiä, jotka suorastaan rypevät yhteiskunnan jakamassa rahassa eivätkä viisi mennä töihin. Heitä on aktivoitava töihin tukea leikkaamalla, sillä työ on parasta sosiaaliturvaa. Ennen kaikkea työttömät ja muut köyhät nähdään syyllisinä omaan köyhyyteensä, eikä köyhyyttä voida poistaa tulonsiirroilla.

Samaan hengenvetoon vaaditaan työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista ja palkkojen alentamista, jotta työtä riittäisi mahdollisimman monelle. Juuri tässä piilee suurin typeryys. Pelkkä työ nähdään parhaaksi sosiaaliturvaksi, mutta ei piitata tippaakaan siitä, tuleeko palkalla toimeen.

Suunnilleen näinhän se ajattelu kulkee. Kulkee siitä huolimatta, että Helsingin Sanomat  julkaisi laajan jutun köyhyydestä. Kulkee siitä huolimatta, että jatkojutussa useat asiantuntijat kertovat köyhyyden poistuvan juuri niillä tulonsiirroilla. Perusturvan taso on niin alhainen, että sillä elämään joutuvat ovat loukussa. Ikuisessa loukussa ovat ne, jotka ovat pudonneet kokonaan toimeentulotuen varaan. Sieltä nouseminen on käytännössä mahdotonta.

Asiantuntijat siis tietävät sen, minkä jokainen köyhäkin tietää. Köyhyys poistuu rahalla. Ei kukaan ole vaatimassa sitä rahaa kahmalokaupalla, vaan ainostaan sen verran, että siedettävä elämä varmistuu ja henkinen lama hellittää. Kuten tuossa HS:n laajassa artikkelissa kerrotaan, niin köyhyys aiheuttaa henkistä lamaantumista. Kun toivoa paremmasta ei näy, niin ihminen lamaantuu ja tyytyy osaansa.

Mutta ei ole jakovaraa, sanoo meidän hallituksemme. Huonoina aikoina on säästettävä ja leikattava, hyvinä aikoina on säästettävä huonoja aikoja varten. Jakovaraa köyhille ei ole koskaan, mutta samaan aikaan on varaa erityisesti hyvätuloisille suunnattuihin veronkevennyksiin. Tämä perustellaan sillä, että juuri he rahoittavat köyhien saamat tuet, joten heitä on miellytettävä.

Ei heitä voi miellyttää millään. Suoranainen viha köyhiä kohtaan lisääntyy jatkuvasti. Heidät nähdään turhanpäiväisinä syöttiläinä, jotka pitäisi pakottaa töihin ja joilta pitäisi jopa ottaa äänioikeus pois, kuten joku eilen julisti ilmeisen tosissaan.

Kun köyhiä vihataan, niin myös köyhien viha kasvaa. Minulle tämä viha on tullut tutuksi vuosien varrella, ja viime aikoina sen määrä on kasvanut. Joudun päivittäin siivoamaan pois kommentteja, joissa päättäjiämme uhataan ihan suoralla väkivallalla. Joskus olen ajatellut, että niitä kommentteja pitäisi kerätä ja lähettää kootusti niille päättäjille, jotka kuvittelevat köyhän aktivoituvan tukia leikkaamalla ja keppiä antamalla. Kyllä joku saattaa aktivoituakin, mutta erittäin ikävällä tavalla.

Päättäjiämme vaivaa täydellinen sokeus köyhyydelle ja sen syille. He eivät edes näe kunnolla sitä köyhyyttä, saati sen syitä. He ihan oikeasti kuvittelevat, että köyhä on köyhä omasta tahdostaan ja syystään, ja että hän pääsee irti köyhyydestä, kun hänelle annetaan lisää keppiä. Tämä on vaarallinen ajatus, sillä köyhä voi tarttua siihen lyövään keppiin ja lyödä takaisin.

Nyt saamme vaaleihin asti kuulla puhetta köyhyydestä. Köyhällä on koko kevättalven paljon ystäviä, mutta saa nähdä onko vaalien jälkeen. Riippuu siitä, miten aktiivisesti ja keitä köyhien suuri joukko äänestää.