Sanojia riittää

Ensin näytti siltä, että saamme ilmastovaalit. Sitten vaaleista näytti tulevan maahanmuuttovaalit, mutta kyllä niistä taitaa tulla vanhustenhoitovaalit. Se on hyvä, sillä liian kauan on tiedetty ongelma unohdettu aina pienten kohadusten jälkeen. Nyt sitä ei enää voi sivuuttaa, ja opposition suunnittelema välikysymys voi kaataa koko soten ja jopa hallituksen.

Nyt löytyy oikeasti jotain sanoneiden lisäksi myös niitä, jotka sanovat, että sitähän minä sanoin, vaikka en mitään puhunutkaan. Ilman muuta löytyy myös vaakalaudalla olevan sote- ja maakuntamallin puolustajia, kuten pitääkin. Kaikkien puheita pitää kuunnella kriittisellä korvalla.

Vanhustenhuollon muuttuminen hoivajättien bisnekseksi ei ole tapahtunut yllättäen, vaan se on pitkän kehityksen tulos. Tällä hallituskaudella vauhti on kiihtynyt. Hoivajätit ovat tehneet kunnille edullisia tarjouksia, ja kunnat ovat tarttuneet niihin sote- ja maakuntamallin aiheuttaman epävarmuuden takia. Kuntapäättäjien pitää aina ajatella palvelujen säilymistä omassa kunnassa, ja sote on luonut ihan konkreettisia uhkakuvia. Ei ole ollut tietoa jatkavatko tulevat maakunnat palvelujen järjestämistä kuntien omistamissa kiinteistöissä, mutta hoivajätit ovat luvanneet jatkaa.

Epävarmuus palvelujen jatkumisesta ja kiinteistöriskistä on saanut kunnat ulkoistamaan. Nyt soten kannattajat pelottelevat, että nykyinen villi ulkoistaminen jatkuu ja kiihtyy, jos sote- ja maakuntamallia ei hyväksytä. Ei se jatku, sillä jos sote kaatuu, niin kunnilla ei ole enää tätä epävarmuuden aiheuttamaa painetta ulkoistaa. Tulevaisuus sitten näyttää millaisia ratkaisuja tehdään, mutta yhtenä hyvänä esimerkkinä olisi vaikkapa Pohjois-Karjalassa toteuttu kuntayhtymämalli Siun sote. Omat ongelmansa siinäkin on, mutta ainakin se toimii.

Valinnanvapauden kannattajat sanovat, että hoidon taso paranisi valinnanvapaudella. Jos asiakas on tyytymätön palveluun, niin hän voi vaihtaa paikkaa. Tämä on lähinnä utopiaa, sillä palvelusetelillä jonnekin sijoitettu vanhus ei niin vain ota vuodettaan ja käy.

Soten kannattajat sanovat myös, että maakuntamalli toisi leveämmät hartiat ja lisää valvontaa. Maakuntien hartiat ovat kuitenkin leveämmät vain alueellisesti, sillä omaa rahaa niillä ei olisi yhtään. Kaavaillun mallin mukaan ne saisivat kaiken rahoituksensa valtiolta, ja valtion tarkoitus on säästää juuri maakuntien rahoitusta sääntelemällä. Maakuntien toimintavapaus olisi hyvin rajoitettua.

Maakuntamalli ei toisi lisää valvontaa, mutta valvottavia toisi. Nykyisin kunnat valvovat omalla alueellaan toimivia hoivayrityksiä. Kun valvonta siirtyisi maakunnille, niin paikallistuntemus katoaisi. Jos soten tavoitteena oleva pienten yritysten toiminnan lisääntyminen toteutuisi, niin valvottavia tulisi paljon lisää. Näistä ongelmista kertoo myös Kuntalehti.

Miksi minä nyt kerron näistä asioista näin neutraalisti? Ihan siksi, että mieliä kuohuttavia uutisia hoitolaitosten toiminnasta tulee nyt ryöppyämällä. Päättäjät eivät kuitenkaan saa lähteä mukaan tähän kuohuntaan, vaan heidän on punnittava tarkasti tulevien päätöstensä seuraukset. Niin olisi pitänyt tietysti tehdä jo kauan sitten, kun markkinavoimat päästettiin rahastamaan liian vapaasti.