Vaalivalheita

-Kyllähän se maapallo nyt pyörii, mutta jos minua ei vaaleissa valita, niin sen jälkeen se ei enää olekaan niin varmaa.

Jotenkin näin sanoi vaaliehdokas vanhassa Aapelin pakinassa. Se oli sitä aikaa, kun ehdokkaat vielä kehuivat itseään ja osaamistaan sen sijaan, että olisivat moittineet kilpailijoitaan. Nykyisin vaalitaistelun tärkein ase näyttää olevan muiden puolueiden ja ehdokkaiden haukkuminen ja suoranainen valehtelu heidän tavoitteistaan.

Olen huomannut sosiaalisessa mediassa, että jos tietyt puolueet voittavat, niin kaikki metsät hakataan sellukattilaan ja nuoriso laitetaan pakkotyöhön istuttamaan taimia kaadettujen puiden tilalle. Vastaavasti toisten puolueiden voittaessa kaikki sellutehtaat suljetaan, metsät suojellaan, autolla ajaminen kielletään ja lihan syömistä ruvetaan verottamaan rankasti.

Nämä kaikki ovat paksuja valheita, jotka toimivat kuten vanha leikki nimeltään rikkinäinen puhelin. Joku sanoo jotain, ja kun viesti kulkee tarpeeksi monen kautta, niin se on muuttunut tunnistamattomaksi. Silti aina riittää niitä, jotka uskovat uskomattomimmatkin jutut, koska haluavat uskoa. Tai sitten he ovat niitä, jotka eivät seuraa politiikkaa ollenkaan, vaan muodostavat poliittisen kantansa intuition varassa eli selkäytimellä. Juuri heitä varten luodaan valheellisia viholliskuvia.

Juttu saa alkunsa jostain viattomasta ja asiasta. Keskustan tavoitteena on hakkuiden lisääminen nykyisestä, ja tämän taustalla ovat tutkimustulokset metsien kasvusta. Minä en ole metsäasiantuntija, joten en tiedä kuinka paljon metsät kasvavat. Siitä eivät ole yksimielisiä metsäasiantuntijatkaan. Juha Sipilä sanoi tv-tentissä, että nuoret voitaisiin ottaa mukaan talkoisiin istuttamaan kymmenen miljoonaa ylimääräistä puuta. Hän ei tarkentanut asiaa sen kummemmin, joten mielikuvitukselle jäi runsaasti täydennettävää.

Vastaavasti Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP painottavat kestävää kehitystä myös metsänhakkuussa ja elintarviketuotannossa. Yksikään puolue ei ole esittänyt hakkuukieltoa, tehtaiden sulkemista, autoilun kieltämistä tai lihaveroa. Tarinat lihaverosta ja autoilun kieltämisestä perustuvat SDP:n veromalliin, jossa puhutaan kestävän kehityksen arvonlisäverosta. Siitä joku keksi ruveta väittämään, että nyt ne aikovat kieltää autoilun lisäksi myös lihan tuottamisen ja syömisen.

Nämä tarinat on kehitelty luottaen siihen, että ihmiset ovat medialukutaidottomia eiväkä osaa tai viitsi hakea oikeaa tietoa. Se toimii valitettavan usein. Alullepanija voi olla toimittaja, joka haluaa vetävän klikkiotsikon. Yhtä hyvin se voi olla poliitikko, jolla ei itsellään ole mitään järkevää sanottavaa omista tavoitteistaan. Molemmissa tapauksissa seuraus on sama. Juttu lähtee leviämään, sillä varsinkin sosiaalinen media on täynnä kauhistumiselle alttiita hätähousuja ja suoranaisia trolleja. He levittävät juttua, ja lopulta se saavuttaa sen politiikkaa seuraamattoman tollonkin. Silloin valheellinen väittämä on tehnyt tehtävänsä ja tuohtunut äänestäjä piirtää vaalilippuun halutun numeron.

Sitä medialukutaitoa minä taas kaipailen. Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä tai pahalta ollakseen totta, niin se todennäköisesti ei ole totta.

Minä valitsen mieluummin vaikka sen itseensä luottavan maapallonpyörittäjän kuin oman osaamattomuutensa toisia moittimalla piilottavan.