Yhdeksän euron toiveikkaat

-Kuntouttavassa työtoiminnassa päivän pituus on 4-6 tuntia ja päivältä maksetaan ensimmäisen 200 päivän ajalta bruttona noin 45 euroa. Mikäli päivän pituus on 5 tuntia, tunnilta maksetaan 9 euroa. Kyllä minä tuolla rahalla perseeni nostan.

Kun tällainen sattuu silmiin työtä ja työttömyyttä käsittelevän Facebook-ryhmän sivulta, niin en tiedä onko kyseessä trolli, tietämätön vai asian parhain päin itselleen selittävä. Trollien kanssa en viitsi väitellä ja tietämättömiä tiedonhaluttomia on turha valistaa, joten oletan kysessä olevan asian parhain päin itselleen selittävä. Se ei muuta sitä tosiaa, että selitys on jo ihan lähtökohtaisesti pielessä.

Se perustuu viime vuosina kovasti markkinoituun osallistavan sosiaaliturvan ajatukseen, jonka mukaan yhteiskunnan myöntämän tuen eteen on tehtävä työtä. Se taas perustuu siihen vanhaan ajatukseen, jonka mukaan ken ei työtä tee, ei myöskään syö. Sillä ajattelulla rakennettiin Suomen ensimmäinen rautatie 1860-luvun nälkävuosina jauhopalkalla.

Jos työttömyysturvan oletetaan olevan palkkaa, niin laskelma on ihan oikein. Se ei kuitenkaan ole palkkaa. Siitä ei kerry eläkettä eikä lomaoikeutta, vaan se on työttömyysturvaa, jonka avulla ihminen pidetään hengissä niin kauan, että hän saa palkkatyötä. Ja kerrotaan vielä varmuuden vuoksi, että palkkatyö on semmoista ihmeellistä toimintaa, josta työnantaja maksaa TES:n mukaista palkkaa.

Työttömyysturva on rinnastettavissa vakuutusmaksuun. Jokainen palkkatyössä oleva maksaa ennakonpidätyksen yhteydessä työttömyysvakuutusmaksua juuri työttömyyden varalle. Työttömyys on se vahinko, jonka varalta työssä käyvä vakuuttaa itsensä. Työn tekeminen työttömyyskorvausta vastaan on sama asia kuin jos autonsa vakuuttanut velvoitettaisiin kolarin jälkeen vahaamaan autoliikkeen autoja vakuutuskorvausta vastaan sillä uhallla, että työstä kieltäytyjälle ei makseta korvausta ollenkaan.

Näistä asioista olen kirjoittanut niin paljon, että itseäkin tympäisee palata alkeisiin. Silti minua jaksaa yhä ihmetyttää pyrkimys selittää palkaton työ hyväksyttäväksi ja jopa velvollisuudeksi. Kyllä minä sen ymmärrän, että jokainen haluaa olla hyväksytty, arvostettu ja hyödyllinen yhteiskuntaan osallistuja. Sitä minä en ymmärrä enkä suostu uskomaan, että joku ei edes haluaisi palkkatyötä, vaan tekisi mieluummin palkatta samaa työtä rinta rinnan työstä palkkaa saavan kanssa.

Minä tunnen sekä luonnossa että varsinkin somessa paljon työttömiä, jotka ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Osa on kuntouttavassa siksi, että oikeastaan heidän pitäsi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, osa siksi, että he toivovat pääsevänsä sitä kautta kiinni palkkatyöhön, kuten on tarkoituskin.

Ei niitä yhdeksän euron onnellisia oikeasti ole olemassa. On vain yhdeksän euron toiveikkaita. Heitä on yli 40 000, joten siellä olisi puolueille ääniä jaossa. Kumma juttu, että ne äänet eivät tunnu puolueita ja ehdokkaita kiinnostavan.

Kuva: Teppo Palmroos

***
Blogiin on laitettu uusi ilmoitus sivun evästeistä, ja se kuulemma saattaa hankaloittaa sivun avaamista. Teknisen ylläpidon mukaan ongelmaa ei ole, kun käyttää selainten uusinta versiota ja tyhjentää välimuistin.