Se kuuluu demokratiaan
En tiedä teistä, mutta minä poden vaaliväsymystä jo nyt. Kävin äänestämässä ennakkoon jo ensimmäisenä päivänä, joten asia on minun osaltani hoidettu. Puolueen ja ehdokkaan valitsemista ei tarvinnut miettiä yhtään, koska olen mukana kunnallispolitiikassa ja seuraan valtakunnanpolitiikkaa tämän blogin takia lähes työkseni.
Muistan oikein hyvin sekä hallituksen toiminnan että opposition kritiikin viimeisen neljän vuoden ajalta. Muistan kikyn, aktiivimallin, soten lehmänkaupan, leikkaukset ja lukuisat epäonnistuneet yritykset säätää vastoin perustuslakia olevia lakeja. Kerran se jopa onnistui, ja jos eriarvoisesti ihmisiä kohteleva aktiivimalli lasketaan mukaan, niin se onnistui kahdesti.
Minulle äänestäminen oli siis helppoa. Toisin on niiden laita, jotka eivät ole seuranneet politiikkaa ollenkaan. He ovat täysin vaalimainonnan, tv-tenttien, suoran vaalivaikuttamisen ja omien käsitystensä armoilla. Puolueet ja ehdokkaat puhuvat kauniisti, lupaavat pitää jokaisen puolia ja korjata kaikkien asiat. Kun kaikki lupaavat suunnilleen samaa, niin valinta tehdään sellaisilla perusteilla, jotka saattavat jäädä äänestäjälle itselleenkin epäselviksi. Tuo näyttää hyvältä, tuo puhuu selkeästi ja tuolla on nätti kampaus tai tyylikäs kravatti.
Juuri heille tämä viime hetken vaalimainonta on suunnattu. Juuri heidät pitää yrittää saada äänestämään, juuri heihin pitää yrittää vaikuttaa jollain nasevalla tokaisulla tai osuvalla sivalluksella vastustajien suuntaan. Äänestyspäätös saattaa olla hyvin vähästä kiinni, ja tämän kaikki puolueet ja ehdokkaat tietävät.
Politiikkaa täysin seuraamaton saattaa äänestää omia etujaan vastaan, mutta se kuuluu asiaan. Pettymys voi seurata sitten jälkikäteen, mutta sekin kuuluu asiaan. Yleensä tämä politiikkaa täysin seuraamaton äänestäjä ihmettelee kyllä, että miten tässä näin kävi, mutta ei mieti asiaa sen kummemmin. Hän vain toteaa, että samanlaisia valehteloijoita ne kaikki ovat. Sekin kuuluu asiaan.
Politiikan toimittajien jaksamista ihmettelen eniten. He tekevät tietenkin vain työtään, mutta en voisi kuvitella itseäni laatimassa päivästä toiseen uutisia vaaligallupeista ja ennustuksia tuloksesta. En voisi kuvitella kirjoittavani uutisia siitä, mitä joku sanoi, mitä joku toinen siihen vastasi, ja miten tämä sanailu nyt varmasti nostaa toisen ja laskee toisen suosiota, ja miten joku kolmas nyt tästäkin kerää pinnat kotiin.
Tämä kaikki kuuluu demokratiaan, jossa äänestäjä on ylin päättäjä. Vanha ja tylsä hokema jokaisen äänen merkityksestä on ihan totta. Jokainen ääni lasketaan ja jokainen ääni on samanarvoinen. Äänestyslipusta ei näy päälle onko sen jättänyt köyhä vai rikas, nuori vai vanha, syrjäytetty vai sijoitustuotoilla elävä, ja se on demokratian ydintä. Ne äänet sitten ratkaisevat sen, ketkä asioistamme ovat seuraavat neljä vuotta päättämässä. Juuri se teidän äänenne voi olla ratkaiseva.
Tiedän tämän olevan tylsää jaarittelua, mutta sekin kuuluu asiaan näin ennen vaaleja. Vaalien jälkeen sitten taas riittää kritikiin aiheita riippumatta siitä, ketkä vaaleissa voittavat.
“Politiikkaa täysin seuraamaton saattaa äänestää omia etujaan vastaan, mutta se kuuluu asiaan. ”
Minusta suurin ongelma on se että porukka äänestää vain omien etujen puolesta vappusatasten perässä kun pitäisi äänestää hieman kauaskantoisemmin ja miettiä kuinka äänestämällä tulevaisuus olisi valoisampi meidän lapsilla. Mieluummin vaikka viisi vuotta köyhemmin jos seuraavat 50 vuotta menisi kokonaisuudessaan paremmin.
Hyvä idea – noin teoriassa. Mutta kuka olisi ennen viime vaaleja arvannut, että maakuntahallintoa ja markkina-sotea aletaan ajamaan ja äänestänyt sen mukaan?
No aikamoni, joka seurasi politiikkaa ja väittelyjä ja tiesi, että Keskustan päätavoite kaudelle 2015-2019 on maakunta-uudistus, sote ja sosiaalijärjestelmän uudistus ja Kokoomuksen tavoitteet olivat Soten valinnanvapaus ja pääomatulojen rekisterit. Kuten Timonen tuossa vihjasikin, niin politiikkaa laajemmin seuraamalla kyllä näkee läpi nopeasti esitettyjen vaalilupausten. Ja kovin piilossa ei ollut nuo asiat vaan löytyvät kummankin puolueen tavoiteohjelmista.
Minua ei kyllä kiinnosta tällä hetkellä seuraava 50 vuotta ja toisten lapsienkin vuoksi on tullut maksettua veroja koko ikänsä. Olisi aika, että saa olla kiinnostunut myös omasta loppuelämästään ja millä sen rahoittaa, kun työt ovat kiven alla.
Vielä viisi vuotta tämän neljän vuoden päälle kituuttelua! Eli vieläkinkö se on se köyhin osuus kansasta jonka kontolle laitetaan säästäminen ja vyön kiristäminen, jotta maailma pelastuu?
Hyvä Maritza.
Tiedätkö missä on seutula? Sieltä voisi löytyä idea loppuelämällesi, jos uskallat. Minä olen kiinnostunut tulevaisuudesta ja ennen kaikkea lasten tulevaisuudesta. Siis omistan empatiakyvyn, olen humanisti, ja varmasti sinua vanhempi. Jos 1945 vuoden jälkeen sinun isovanhempasi ja vanhempasi olisivat ajatellet samoin kuin sinä niin et edes söisi tänä päivä Suomessa saati asuisi sisätiloissa ilman töitä. Häpeä, kaltaisiasi on liikaa, tällä hetkellä. Olen puolestasi hyvin hyvin pahoillani.
Vappusatasesta huutelija sitten oletettavasti kokee että porvarit + perusporvarit tekivät hyvää työtä. Vaikea uskoa muiden huutelevan demareist tuossa sävyssä.
Kikyperseily, taksitoiminnan sekoittaminen, rautateiden ja kaikein muunkin yksityistämisyritykset…
Ideologinen paine on melkoinen kun tämän nelivuotiskaudenkin jälkeen uhkakuva on SDP. Hieman käy jo sääliksi, mutta toisaalta harmittaa se paljonko kaltaisiasi on äänestämässä.
Asia ei nyt vain mene noin: vaikka kuinka eläisimme viisi vuotta köyhemmin eivät seuraavat viisikymmentä vuotta sen ansiosta mene paremmin. Jokainen aika on elettävä parhaalla mahdollisella tavalla silloin kun se on. Tulevaisuudessa ja sen kohtaamisessa on niin paljon erilaisia muuttujia, että on aivan turha kärvistellä köyhyydessä nyt, sillä ei se auta tulevia. On uskallettava elää, olla rohkea ja katsottava iloisin luottavin mielin tulevaisuuteen ja ajateltava: Me teemme parhaamme läheistemme ja yhteiskunnan hyväksi nyt, niin silloin myös tulevat polvet elävät paremmin. Jatkuva synkistely ja mustamaalaaminen sekä tulevaisuuden uhkakuvien maalailu on edesvastuutonta, siksi että se vie ihmisilta toivon, ilon, luottamuksen tulevaan. Mm kuka enää haluaa lapsia kun ei ole tulevaisuutta. Kuka enää haluaaa tehdä työtä, jos siitä saatavalla korvauksella ei elä. kuka enää haluaa tehdä yhtään mitään kun mikään ei auta. Tuollainen synkistely aiheuttaa vain sen että synkkä tulevaisuus saattaa toteutua pelkästään siksi, että siten saada kaikki pysähtymään.
Tähän voisin milleniaalina vastata, että aika moni omasta kaveripiiristä ei edes harkitse lasten hankkimista, koska omakin tulevaisuus näyttää kovin synkälle ihmiskunnan luisuvan liukumäellä kiihtyvää vauhtia alas päin. Sisäpiirin kaupat ja suheet, verenkierto tai ihan vain yritysten ja rikkaiden rikokset eivät ole mitään uutta, mutta meininki tuntuu menevän härskimmäksi, koska ketään valtaa pitävää ei kiinnosta puuttua asiaan tarpeeksi. Koulutus on kärsinyt huomattavasti ja moni on oman onnensa nojassa koulussa, sillä lähitunteja ei ole, mutta asiantuntijaksi pitäisi selvitä ennen työelämää, eli työllistyminen on hankalaa ilman suhteita tai erinomaista oman harrastuneisuuden pohjalta syntynyttä osaamista. Työttömänä taas on vaikea saada mitään järkevää aikaiseksi, koska rahaa ei haluta antaa, eikä oikeastaan saisi opiskella, eikä osa-aikainen työ usein kannata jos meinaa syödä. Ilmastonmuutos tulee tekemään ison osan nykyisistä asuinalueista asumiskelvottomia sekä pahentamaan jo olemassa olevia ruoantuoton ongelmia ja luonnonkatastrofien määrää. Ilmastonmuutokseenkaan ei voi puuttua, koska se vaatisi uhrauksia nyt, eikä vasta joskus myöhemmin, kun asioista päättävät tuskin ovat enää hengissä. Itse olisin valmis uhraamaan omista mukavuuksistani ja maksamaan enemmän tuotteista, jos ympäristöhaittoja vastaan taisteltaisiin paremmin. Silmien sulkeminen pahoilta asioilta, jotta nyt on mukavaa, ei valitettavasti ole toimiva ratkaisu ja on nimenomaan se syy, miten tähän soppaan ollaan päädytty. En minäkään nauti tästä, että giljotiini on nyt laskeutumassa alas, kun suuret ikäluokat ovat tähän asti saaneet olla aiheuttamassa ja olla murehtimatta näitä asioita, mutta muutosten tekemättä jättäminen on vieläkin vaarallisempaa.
Loppujen lopuksi en usko minkään muuttuvan, koska suurin osa ihmisistä mieluummin katsoo toisaalle ja ajattelee positiivisesti, jolloin asioille ei tapahdu mitään, koska mukavana olo on mukavempaa kuin itsensä likoon laittaminen. Tästä syystä en itse aio hankkia lapsia sekä säästän omaa eläkettä, koska en koe voivani luottaa eläkejärjestelmän pysyväisyyteen 40 vuoden päähän. En sano, että jokaisen pitäisi elää jatkuvassa stressissä siitä, että asioille pitää tehdä jotain, koska hulluksihan siinä tulisi, mutta pitäisi olla valmis vaatimaan muutoksia näihin asioihin.
Muistakaahan katsoa tänään suuri vaalitentti, porvarit pääsevät itsekehun hurmioon 140 tuhannesta “työpaikastaan”. Illan teemana taisi olla juurikin työllisyys tms. Antti Rinteestä sen verran, että Rinne ei kyllä ole ihan omalla mukavuusalueellaan näissä tenteissä ja pahoin pelkään, että Rinteen heikohko (omasta mielestäni) ulosanti syö demarien kannatusta. Sanna Marin sopisi huomattavasti paremmin näihin tentteihin.
Muistetaan katsoa, kiinnostaa, onko kukaan huolissaan aidosti työttömien oikeasta työllistämisestä!
Vasureista ainakin Paavo paikalla. Enpähän menisi kehumaan edesmenneiden hallituspuolueiden edustajienkaan paikkaa, sillä kovaa politiikkaa ovat harrastaneet, eikä sitä voi puolustella millään, ainakaan minulle.
SDP tekee aikamoisen virheen kun ei uudista puoluejohtoaan. Sanna Marinin tuuratessa Rinnettä kannatus nousi, heti kun Rinne palasi alkoi kannatus laskea. Ikävä tosiasia on että se miten julkituodaan asiat ratkaisee enemmän kuin varsinainen asia. Rinne on varmasti asiantuntija, mutta hänen habituksensa ja puhetyylinsä eivät ole parhaita mahdollisia. Petteri Orpon kaltaiset “james bondit”, näillä kokoomus on pärjännyt aina.
Jos Marin olisi vetänyt vaalit loppuun asti niin kannatus olisi luultavasti noussut jopa 25%:n, nyt saatetaan päästä niinkin alas kuin 18%:n.
Rinnettä käsitellään mediassa eri tavalla kuin muita. Hesari varsinkin suorastaan naureskelee sille ja kirjoittaa perään jutun, jossa Rinteen sanoma on vääristelty tunnistamattomaksi.
Ja Petteri Orpon kaltainen “james bond” senkuin porskuttaa, vaikka hokee hokemisesta päästyään että “pitää parantaa”, “pitää korjata” , mutta konkretia näyttää puuttuvan kokonaan.
Josko nyt lopulta nostettaisiin tikunnokkaan myös aktiivimalli, joka on loistanut poissaolollaan kaikissa vaalikoneissakin; olisipa hyvä kerrankin kuulla mitä mieltä puolueiden edustajat siitä oikeasti ovat.
Jos kukaan nyt uskaltaa suoraan mitään sanoa.
Eipä silti, äänestetty on jo, joten sikäli tämäniltaisella keskustelulla ei niin ole itselleni muuta kuin viihdearvoa.
Toivottavasti juontajat muistaisivat myös kysyä keskustelijoilta (ja etenkin aktiivimallin sorvaajilta), miten on mahdollista että työllisyyden ihmeen myötä on noussut myös sosiaalityön tarve.
Piti olla sosiaalitukien (kiitos taas kerran, automaattikorjaus!), mutta varmasti myös sosiaalityöntekijöiden työtaakka on kasvanut.
Snna Marin olisi todella varmasti parempi vaihtoehto SDP:n puheenjohtajaksi. Mutta pääasia etteivat erehdy valitsemaan Urpilaista, saatikka tee lehmänkauppoja Kokoomuksen kanssa.