Mestari ratsasti aasilla

En olisi tiennyt Kirkkopäivistä yhtään mitään, jos ei jo kevään korvalla olisi alkanut kuulua puhetta tulevista keskusteluista ja ennen kaikkea yhdestä keskustelijasta. Piispa Teemu Laajasalo kutsui Jussi Halla-ahon juttelemaan mukavia sanavapauden rajoista yhdessä koomikko Joonas Nordmanin kanssa.  Itä-Suomen yliopiston teologisen osaston professori Ilkka Huhdan ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yliopettaja, dosentti Mikko Malkavaaran kaltaiset tosikot peruivat osallistumisensa.

Uutisoinnista ja somessa käydyistä keskusteluista päätellen tilaisuus meni odottettua paremmin, varsinkin Halla-ahon kannalta. Kirkolle, Kirkkopäiville ja Laajasalolle kävi vähän nolommin, kun Halla-aho varasti koko shown ja jätti Laajasalon statistin osaan. Yleisöäkin oli tulossa paikalle enemmän kuin mahtui, ja kaikilla oli ilmeisen hauskaa. Halla-aho pääsi kertomaan muun muassa siitä, kuinka uhriutuminen on nykyisin tavoiteltua pääomaa.

Sikäli kuin olen huomannut, niin Halla-ahon puolueessa tiedetään uhriutumisen tärkeydestä kaikki. Ei sitä päivää, etteikö joku ole valittamassa valkoisen, lihaa syövän heteromiehen vaikeuksista nykymaailmassa, jossa kiellettään kaikki saunan lämmittämisestä ja grillaamisesta alkaen, ja punavihreä media jahtaa perussuomalaisia poliitikkoja. Tuorein ajojahti kohdistuu eurooppalaisen äärioikeiston yhteyksiin Venäjän kanssa, mutta perussuomalaisilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ei, vaikka puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari osallistui näyttävästi oikeistopopulistien kokoukseen. Ei sittenkään, vaikka puolueen eurovaaliehdokas vaatii Schengen-sopimuksen hylkäämistä ja korvaamista viisumivapaudella Venäjän kanssa.

Mutta mennäänpä vielä tuohon tilaisuuden järjestämiseen. En tiedä katsoiko Laajasalo tapahtumaa suunnitellessaan kalenteria, mutta se ajoittui sopivasti juuri eurovaalien alle. Kuten jokainen vähänkään kyynisyyteen taipuva osasi odottaa, niin Halla-aho käytti tilaisuutta hyväkseen ja mainosti tapahtumaa osana vaalikiertuettaan. Näin kirkko valjastettiin poliittisen tilaisuuden vetäjäksi. Ei ateistinen populistipoliitikko jätä käyttämättä kultalautasella tarjottua tilaisuutta.

Käytiinhän Kirkkopäivillä muitakin mielenkiintoisia keskusteluja. Emerituspiispa Eero Huovinen ja pankkiiri Björn Wahlroos olivat keskustelleet armosta, jonka kuuluminen kaikille ei Wahlroosin mielestä välttämättä ole hyvä idea. Sen eteen pitäisi tietenkin tehdä töitä, kuten nykyisin asiaan kuuluu. Sosiaalisessa mediassa jo kyseltiin, että pitäisiköhän armosta tehdä ihan virallisesti vastikkeellista samaan tapaan kuin joidenkin suunnitelmien mukaan sosiaaliturvasta. Ei nykymaailmaan sovi, että lojutaan kotisohvalla laiskana odottelemassa kuoleman jälkeistä armoa. Ehkä armon voisi myös yhtiöittää ja yksityistää.

Kuten huomaatte, niin en minä kovin vakavasti tähän asiaan suhtaudu. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, ja kirkossa juuri puhe on aina ollut se tärkein ilmaisumuoto. Minulla on tässä oman seurakunnan kanssa konkreettisempi ongelma, kun asun hautausmaan vieressä, ja nyt seurakunta on ruvenut kasaamaan puutarhajätettä kannoista alkaen hautausmaan peränurkkaan. Se peränurkka on kymmenen metrin päässä keittiöni ikkunasta.