Mörköjä

-On toi mörkö näämmä jotakin aikaan saanu.

Näin sanoi lapsenpäästäjäksi haettu Priita Koskelan Jussista, kun Alma synnytti Akselia. Tämä aloitus olkoon kunnianosoitus Suomen jääkiekkojoukkeen kapteenille ja koko joukkuelle. Joukkuepelissä ei kukaan saa yksin mitään aikaan, vaan tärkeintä on pelata yhteen. Niin se kuulemma menee lapsenteossakin.

Myös politiikka on joukkuepeliä. Kuten urheilussa, niin myös politiikassa joukkueet muodostuvat yksilöistä. Urheilussa joukkueeseen sopimattomat karsii valmentaja pois, mutta politiikassa asiasta päättävät äänestäjät. Olen vuosien varrella monesti ihmetellyt juuri joukkueena pelaamiseen sopimattomien yksilöiden menestystä politiikassa.

Heidän valintaansa perustellaan useimmiten sanomalla, että hän on kansanmies tai -nainen, joka saa suunsa auki, uskaltaa sanoa eikä kumartele ketään. Se pitää yleensä paikkansa, mutta valitettavan usein juuri nämä sanomaan uskaltavat tietävät suorastaan luvattoman vähän niistä asioista, joista puhuvat. Heidän ajatuksensa ja puheensa perustuvat omiin kokemuksiin ja ties mistä hankittuihin luuloihin tietojen sijaan.

Eilisillan A-studio oli vaivaannuttavaa katsottavaa, kun vastavalitut europarlamentaarikot keskustelivat Euroopan tulevaisuudesta. Oikeammin kaikki muut keskustelivat Euroopan ja europarlamentin asioista, mutta Teuvo Hakkarainen puhui omista asioistaan ja omista ennakkoluuloistaan.

Hänelle sananvapaus on yhtä kuin hänen saamansa tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Koska hänet tuomittiin, niin Suomessa ei ole sananvapautta. Häntä ei näyttänyt kiinnostavan yhtään muiden puheet Unkarista, jossa tiedotusvälineet on valjastettu hallituksen äänitorveksi. Ei häntä kiinnostanut myöskään puhe Unkarin tuomioistuinten muuttumisesta poliittisen vallankäytön välineeksi. Itse asiassa oikeusvaltio vaikutti olevan hänelle sisällöltään täysin hämärän peitossa.

Kun näin vähäisillä tiedoilla lähdetään europarlamenttiin, niin ainakaan minun odotukseni eivät ole korkealla. Hakkarainen saattaa olla ihan hyvä joukkuepelaaja siinä tapauksessa, että ei rupea sooloilemaan, vaan tekee kuten neuvotaan. Hänellä on myös mahdollisuus oppia halutessaan. Tähän asti hän on vain ratsastanut kohusta toiseen, eikä kukaan oikeastaan tiedä mitä hän on kansanedustajan työssä tehnyt.

En moiti Hakkaraista enkä hänen äänestäjiään, sillä näin toimii demokratia. Jokainen voi asettua ehdolle, ja äänestäjät päättävät. Jotkut äänestivät Hakkaraista uskoen hänen kykyihinsä, ja jotkut toiset varmaan näyttääkseen keskisormea Brysselin herroille. Motiivit ovat yhdentekeviä, sillä vain tulos ratkaisee.

Katsotaaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olisi hienoa päästä sanomaan ihan jokaisesta suomalaisesta europarlamentaarikosta, että on toi mörkö näämmä jotakin aikaan saanu.

**’
Fb-kaverilleni Paula Kinnuselle kiitos tuosta aloituksesta. Mörköhän tosiaan mainittiin jo Pohjantähdessä.