Setämiesten tuska

En ole ihan varma enkä viitsi tarkistaa, mutta oletan, että maalla on nyt ensimmäistä kertaa hallitus, jonka kaikki ministerit ovat minua nuorempia. Pekka Haavisto hallituksen seniorina on minua kolme kuukautta nuorempi, ja kaikki muut ovat huomattavasti nuorempia. Hallituksessa on myös paljon naisia, erityisesti nuoria naisia.

Tämmöisenä setämiehenä minun siis pitäisi varmaan olla syvästi huolestunut hallituksen toimintakyvystä ja osaamisesta. Eihän siitä voi tulla mitään, että maata johtaa nuoriso. Olen ilmeisen kelvoton setämies, koska en ole tippaakaan huolissani hallituksen ikä- ja sukupuolijakaumasta. Vuosia politiikkaa seuranneena olen mielestäni aika hyvin selvillä ministereiden osaamisesta, ja poliitikkojen ollessa kyseessä minua kiinnostaa vain heidän asiaosaamisensa. Sukupuolella, iällä ja ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä silloin, kun maan asioita hoidetaan.

Minua nuorempia setämiehiä asia sen sijaan tuntuu ahdistavan kovasti. Tähän kuvaan on sattunut kolme tunnettua setämiestä samaan keskusteluketjuun.

Minusta tämä on surullista. Kolme maan ehkä luetuinta kolumnistia heittää sarkastista läppää, joka lähinnä vaivaannuttaa lukijansa. Sarkasmi niin sanotusti lerpahtaa alkuunsa, mutta setämiehet kannustavat toisiaan jatkamaan. Että kylläpä osui ja upposi.

Ei osunut eikä uponnut. Kyllä minä ymmärrän, että tarkoitus on laskea leikkiä, mutta asenteellinen leikinlasku ei koskaan ole ollut oikein minun heiniäni. Ikävintä on, että näiden keskustelijoiden kolumneista valitettavan usein heijastuu sama asenteellisuus, vaikka heidän tarkoituksensa olisi kirjoittaa poliittista kolumnia. Ehkä se selittää heidän suosionsa, ehkä juuri samanlaiset setämiehet muodostavat heidän lukijoidensa ydinjoukon.

Näin ei ole aina ollut. Joskus 1980-luvulla puhuttiin vielä ihan yleisesti naisministereistä ja naispoliitikoista, mutta sen jälkeen se asenne on vähitellen väistynyt. Kymmenkunta vuotta sitten tällaista puhuttiin lähinnä Hommafoorumilla ja miesasiamiesten palstoilla, ja silloin tolkun ihmiset sanoivat, että herroilla ei ole positiivisen syrjinnän käsite oikein hallussa, mutta oikaistaan heidän käsityksiään faktoilla aidon dialogin hengessä. Eivät miesasiamiehet silloinkaan käsityksiään muuttaneet, joten se siitä dialogista.

Eivät nämä nykyisetkään miesasiamiehet käsityksiään muuta, mutta nykyisin he voivat laukoa ennakkoluulojaan ja vääriä käsityksiään täysin estoitta ja oikeastaan kenenkään siihen puuttumatta. Tässä viime vuosien aikana on totuttu sellaiseen kielenkäyttöön vaikkapa naisia ja maahanmuuttajia kohtaan, että näiden herrojen keskinäinen hupsuttelu korkeintaan vain hymähdyttää.

Mutta siellä taustalla piilevät juuri ne samat asenteet, jotka saivat kymmenet ihmiset kirjoittamaan pastori Marjaana Toiviaiselle uhkauksia ja törkeyksiä. Sama asenne toi eduskuntaan kirjoitteluistaan tuomittuja, jotka näkyvät jatkavan sosiaalisessa mediassa entiseen tapaan. Vilkaisu vaikkapa kansanedustaja Ano Turtiaisen Fb-sivulle pistää miettimään, että ketkä oikein äänestävät tällaisa ihmisiä lainsäätäjiksi.

Nykyisin pitää olla räväkkä erottuakseen massasta. Pitää laukoa häpeilemättä ulos kaikki ennakkoluulonsa, jotta mainittaisiin ja saataisiin näkyvyyttä. Ikävä kyllä siinä käy niin, että juttujen taso laskee ja informaatisisältö vähenee samaa tahtia näkyvyyden lisääntymisen kanssa. Samalla saavat vettä myllyynsä kaikki ne, jotka lähettelevät tappo- ja raiskaustoivotuksia politiikassa tai muuten yhteiskunnassa näkyville naisille. Niillä kirjoittelijoilla kun ei ole sitä samaa koulutusta ja yleissivistystä kuin luetuilla kolumnisteilla pakostakin on.

Julkisesti kirjoittavalla on aina jonkinlainen vastuu kirjoitustensa vaikutuksista. Niin on myös minulla, joten toivon, että ette provosoidu lähettelemään törkyviestejä kuvan kolumnisteille tai yleensä kenellekään. He eivät ole ongelma, he vain heijastavat niitä yhteiskunnassa syvällä piileviä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ongelmia, joista pahimmillaan käydään käräjiä.