Jälkien korjaamista

Olen monta kertaa sanonut, että Sipilän hallituksen jälkiä korjataan vielä kauan. Nyt siivousurakka on alkanut, kun aktiivimallin purkamista valmistellaan siitä huolimatta, että jotkut vielä väittävät asiassa olevan mutkia. Hallitusohjelman mukaan aktiivimallin työllistämisvaikutukset korvataan, mutta koska mallilla tai ainakaan leikkurilla ei ollut mitään vaikutusta työllistymiseen, niin sitä ei tarvitse korvata. Tämän kerroin jo viime viikolla, joten ei siitä sen enempää.

Liikenneministerinä huseeranneen Anne Bernerin jälkiä joudutaan siivoamaan erityisen paljon. Yksi surkeimpia uudistuksia oli taksiliikenteen vapauttaminen sääntelystä ja jopa taksamittareista. Nyt on huomattu, että vaikka taksikyytien kysyntä on kasvanut ja asiakkaita on enemmän kuin ennen, ovat alalta saatavat verotulot laskeneet.

Kukapa olisi arvannut, että lähes täydellinen sääntelystä vapauttaminen kertarysäyksellä aiheuttaa ongelmia? Sen arvasivat suunnilleen kaikki muut paitsi maan hallitus. Varoiteltiin, että hintojen vapauttaminen aiheuttaa sekavuutta, kuljettajien pätevyysvaatimusten höllentäminen olemattomiin tuo alalle arveluttavia kuskeja ja taksamittareiden poistaminen suorastaan yllyttää veronkiertoon.

Sipilän hallitus tuhosi koko toimivan taksijärjestelmän, ja nyt kaupungeissa ei koskaan tiedä millainen ja minkä hintainen kyyti sattuu kohdalle. Maaseudulla taas ei ilta- ja yöaikaan satu minkäänlainen, kun päivystysvelvollisuus poistettiin. Nyt ainakin taksamittarit halutaan takaisin, mutta minun mielestäni pitäisi myös päivystysvelvollisuus palauttaa.

Soten ja erityisesti valinnavapauden valmisteluun tuhlattiin ainakin 250 miljoonaa. Juuri valinnanvapaus antoi suuret lupaukset yksityisille terveysjäteille, jotka valmistautuivat rahastamaan ostamalla pienempiä yrityksiä pois kilpailemasta ja varmistamalla itselleen reviirejä. Kun valinnanvapautta ei tullutkaan, niin nyt nämä yritykset ovat vaikeuksissa. Eilen kerrottiin Pihlajalinnan yt-neuvotteluista, jotka koskevat 2 400 työntekijää, joista jopa 380 voi menettää työnsä. Luultavasti muut yritykset joutuvat tekemään saman, kun odotukset pettivät.

Tästä ei kannata olla vahingoniloinen, sillä työntekijät siinä potkuja saavat. Osakkeenomistajat ja johtajat eivät luovu omista eduistaan, vaan laittavat vahingon kiertämään.

Seurataan näitä siivoustalkoita sitä mukaa kuin uutisia tippuu. Yksi asia on kuitenkin jo käynyt selväksi. Kun poliitikot siirtyvät liike-elämään, niin he paljastavat vain oman ahneutensa. Kun yritysjohtajat siirtyvät politiikkaan, niin he paljastavat osaamattomuutensa. Ikävä kyllä heidän jälkiensä siivoamisen maksamme me kansalaiset heikentyneinä palveluina ja hukkaan heitettynä rahana.