Mediakritiikin oppitunti

Mikä on tärkeä uutinen? Millä perusteilla jokin asia nousee uutiseksi, kun taas jokin toinen ei? Minä en tiedä, mutta monesti olen sitä ihmetellyt uutisantia seuratessani. Otetaanpa mediakritiikin oppitunnin aiheeksi kolme eilisen päivän uutista.

Ylen uutisotoimitus oikein selvittämällä selvitti, että juuri sairauslomalta palanneen kansanedustaja Hussein al-Taeen ansioluettelo LinkedIn-profiilissa oli vielä kesäkuussa liioiteltu. Toinen maisterintutkinto puuttuu, ja kansainvälisen politiikan opintoja on korkeintaan vuosi.

Jokainen LinkedInissä oleva tietää, että se ei ole virallinen cv. Siellä työtön puhelinmyyjä voi olla markkinointipäällikkö ja kansainvälisen kaupan asiantuntija kenenkään ihmettelemättä. Lisäksi ulkomailla suoritettujen kansainvälisten tutkintojen ilmoittaminen ja suomentaminen ei ole ihan yksinkertainen asia, kuten Ylen uutisesta näkee. LinkedInin kautta rekrytoivan työnantajan tehtäväksi jää selvittää opintojen ja työkokemuksen aitous.

Olihan al-Taeen profiilissa epäselvyyksiä, mutta oliko asia ihan pääuutislähetyksen arvoinen? Ilmeisesti oli, mutta miksi? Onko tarkoituksena painostaa juuri sairauslomalta tullut kansanedustaja uudelle lomalle vai muuten vain paheksua asiaa? Mitä al-Taeen pitäisi tällä kertaa tehdä, kun viimeksi eivät nöyrät anteeksipyynnöt ja katumus riittäneet? Kansanedustajan tehtävä ei ole tavallinen työpaikka, josta annetaan potkut tai josta erotaan ihan noin vain.

Toinen eilisen uutinen oli Abdirahim Husu Husseinin twiitti, jossa hän sanoi kaikkia perussuomalaisia ja puolueen äänestäjiä sekä kannattajia rasisteiksi. Tästä suuttuneena nurmijärveläinen valtuuttu Maiju Tapiolinna vei asian poliisin tutkittavaksi. Hänen mielestään somalin on aika kotoutua tai poistua maasta.

Näin ajellaan kaksilla rattailla. Vasta kolmisen viikkoa sitten Jussi Halla-aho linjasi, että sananvapaus on oikeutta ilmaista mielipiteitä, vaikka ne loukkaisivat ja häiritsisivät toisia, ja jo nyt somalin on lopetettava turvansoitto. Sananvapaus ei siis koskekaan kaikkia.

Olihan Husu epäkohtelias, mutta ei tästä rikosjuttua saa. Kunnianloukkaus ei täyty, koska Husu ei sanonut ketään nimeltä mainittua rasistiksi. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei myöskään kelpaa rikosnimikkeeksi, sillä minkään puolueen jäsenet, kannattajat ja äänestäjät eivät ole rikoslain tarkoittama kansanryhmä. Tuohon Tapiolinnan esille ottamaan ennakkotapaukseen vedotaan usein virheellisesti, koska sen sisältöä ei tunneta. Siinä afrikkalaistaustainen henkilö tuomittiin kunnianloukkauksesta hänen sanottuaan parkkisakon antanutta pysäköinninvalvojaa päin naamaa rasistiksi.

Tämän olisi kuka tahansa juristi voinut kysyttäessä kertoa toimittajalle, mutta tarkoitus lienee ollut tehdä asiasta uusi juttu selvitysten jälkeen.

Otetaan vielä kolmanneksi esimerkiksi ekonomistien ilmoitus ennätyshalvasta valtionvelasta. Tilanne on kuulemma poikkeuksellinen, koska nyt velkaa saa jopa negatiivisella korolla eli lainaaja maksaa siitä, että Suomi ottaa velkaa. Tilanne oli kyllä ihan sama jo neljä vuotta sitten ja koko edellisen hallituskauden, mutta jostain syystä ekonomistit, poliitikot ja uutistoimitukset eivät sitä huomanneet. Neljä vuotta itkettiin valtion velkaantumista tulevien sukupolvien piikkiin, vaikka velkaa olisi kannattanut ottaa. Ei otettu, vaan leikattiin ja säästettiin Suomi kuntoon samalla kun valtion omaisuutta myytiin ja rahat laitetiin Vake Oy:n kassakaappiin ohi eduskunnan budjettivallan.

Onhan tässä myöhäisherännäisyydessä se hyvä puoli, että nyt Rinteen hallituksen ei tarvitse myydä omaisuutta edellisen hallituskauden tuhojen korjaamiseksi, vaan se voi ottaa velkaa. Oppositiollakaan ei voi olla asiaan nokan koputtamista, sillä velan ottaminen negatiivisella korolla ei ainkaan olisi tulevilta sukupolvilta pois.

Semmoinen uutispäivä oli eilen. Saa nähdä mitä kaikkea meille tänään kerrotaan. Tai ehkä olisi viisasta jättää uutiset väliin ja mennä uimarannalle nauttimaan hellepäivästä.