Taas pitää saada sanoa

-Pitää saada sanoa. Kun on sanottu, niin sen jälkeen voidaan keskustella, onko se järkevää, mutta ei se rikollista ole.

-Väärän tiedon levittäminen on eri asia kuin mielipide, ja ne pitää osata erottaa toisistaan. Suomalaiset ovat järkeviä ymmärtääkseen tämän. 

Näin sanoi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, jossa puolue vaati runsaasti lisää poliiseja ja halusi ottaa rikoslaissa säädetyn kansanryhmää vastaan kiihottamisen uuteen tarkasteluun. Maahanmuutosta pitää voida keskustella saamatta syytettä, ja Ville Tavion laskelmien mukaan neljä prosenttia kansanedustajista on esitutkinnan kohteena. Suurin osa heistä on perussuomalaisia.

Maahanmuuttokeskustelu onnistuu siis suunnilleen kaikilta muilta kuin perussuomalaisilta ilman esitutkinnan kohteeksi joutumista, mutta en ole huomannut puolueen keskustelevan puheiden järkevyydestä. Rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä niiden epäillään olevan, ja siksi puolue lakia haluaakin muuttaa.

Vaatimukset ovat tuttuun tapaan ristiriitaisia. Poliiseja pitäisi saada lisää, mutta he eivät saa tutkia netissä tapahtuvaa rikollisuutta ainakaan silloin, jos perussuomalaista epäillään. Jos somalitaustainen sanoo perussuomalaisia rasisteiksi, niin silloin pitää ehdottomasti tutkia, kuten nähtiin Abdirahim “Husu” Husseinin tapauksessa. On ihan turha väittää kyseessä olleen kaksoisstarndardien paljastaminen, sillä sen verran aitoa muutamien rikosilmoituksen tehneiden perussuomalaisten tuohtumus oli. He paljastivat avoimesti omat kaksoisstandardinsa.

Koko viime viikonlopun perussuomalaiset rapauttivat poliisin arvovaltaa huutamalla Porvossa poliiseja ampuneista partalapsista, joiden tuntomerkkejä ei mukamas poliittisista syistä haluttu antaa julkisuuteen. Tosiasiassa syyt olivat tutkinnallisia. Tämä väärän tiedon levittäminen ei haitannut puoluejohtoa. Lisäksi Halla-aho otti kokouksessa esille esimerkkinä poliittisesta poliisista ja esitukinnan politisoitumisesta sen vihreitten kunnallisvaaliehdokkaana olleen tutkinnanjohtajan, joka tutkii juuri kansanedustajiin kohdistuvia rikosepäilyjä.

Perussuomalaiset haluavat lisää poliiseja, mutta ilmeisesti heidän pitää olla poliittisesti sopivia, jotta poliisista ei tulisi poliittinen. Lisäksi perussuomalaiset haluavat määrätä, millaisia rikoksia poliisi tutkii.

Poliitikot säätävät lakeja, mutta eivät määrää sitä, millaisia rikoksia tutkitaan. Rikos on kulloinkin rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko, ja poliisin on tutkittava rikokset valikoimatta. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei ole rikoslaissa sattumalta, vaan Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten vaatimuksesta. Poliisi joutuu resurssipulan takia priorisoimaan, mutta eivät raiskausrikokset ja polkupyörävarkaudet selviä siirtämällä nettipoliisit tutkimaan niitä.

Vastikään eläköityt asianajaja Vesa Tähtinen laski eilen erään Facebook-keskustelun aikana, että Helsingin poliisilaitoksen alaisena on noin kymmenen tutkijan vihapuheita tutkiva tutkintaryhmä ja maan jokaisessa yhdessätoista poliisilaitoksessa on yksi tähän keskittynyt tutkija. Poliisitilastojen mukaan poliisin tietoon on tullut viime tilastovuotena noin 870 000 rikosta, joista rikoslakirikoksia noin 440 000. Kunnianloukkausrikoksia on vuositasolla noin 4000, ja näistä kiihottamisia kansanryhmää kohtaan on suorastaan häviävän pieni määrä.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on siis marginaali-ilmiö, mutta koska juuri perussuomalaisia siitä enimmäkseen tutkitaan, niin puolue tekee siitä mahdottoman tärkeän asian.

Jos jatkuvasti omaisuusrikoksiin syyllistyvillä olisi oma puolue, niin epäilemättä he vaatisivat, että pitää saada varastaa. Kun on varastettu, niin sen jälkeen voidaan keskustella siitä, onko se järkevää.

Ei puheiden kriminalisointi itsesensuuriin johda, mutta itsekritiikkiin sen pitäisi johtaa. Ajatteleminen ennen sanomista ei ole sensuuria.

***
Kokeillaan kommentoinnin auki pitämistä. Jos se ei pysy asiassa, niin se loppuu.