Totuuden jälkeinen aika

Eilen Ylen Ykkösaamussa Petteri Orpo sanoi, että Rinteen hallituksen valmistelema hoivalaitosten henkilöstömitoitus on tyhjä lupaus ja huijaamista, koska mitoitus tulee voimaan vasta keväällä 2023, eikä siihen ole rahaakaan varattuna. Toteutus jää seuraavan hallituksen vastuulle. Uutiset toistivat Orpon sanat sellaisenaan, joten ne jäävät elämään totuutena.

Näin toimii totuudenjälkeinen aika. Poliitikko voi puhua mitä tahansa ja media toistaa kaiken sellaisenaan. Kritiikkiin media voi vastata, että näinhän poliitikko sanoi, joten uutinen on totuudenmukainen. Tämä on tarkkaan ottaen totta, mutta missään vaiheessa toimittajat eivät tee varsinaista työtään, vaan toimivat pelkästään kopiokoneena. Totuus jää sosiaalisen median selviteltäväksi, ja siellähän totuus tunnetusti on ihan mikä tahansa älyttömyys, johon joku sattuu uskomaan.

Siitä hoitaja- tai henkilöstömitoituksesta kerroin jo toissapäivänä, mutta kerrataan vielä pääkohdat.

Lakiluonnoksen mukaan henkilöstömitoitus iäkkäiden henkilöiden pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja laitoshoidossa on jatkossa vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti. Asiasta säädetään lailla, kun tähän asti mitoitusta on ohjattu laatusuosituksella. Laki tulee voimaan ensi kesänä, mutta siirtymäaikana tuon mitoituksen voi alittaa, jos toimintayksikössä kyetään huolehtimaan riittävästä hoidosta ja huolenpidosta. Mitoituksen pitää kuitenkin olla myös siirtymäaikana vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Juuri kokoomus on vastustanut mitoituksen kirjaamista lakiin, ja Sipilän hallitus kaavaili yhteen aikaan ihan vakavissaan jopa suosituksen alentamista 0,5:stä 0,4:än.

Tämän olisi kuka tahansa toimittaja saanut selville hetkessä, mutta on paljon helpompi siteerata suoraan puhujaa ja hurskastella uutisen olevan oikein. Vähän enemmän vaivaa olisi pitänyt nähdä henkilöstömitoituksen historian taustoittamisessa, mutta sekin olisi ollut kymmenen minuutin juttu.

Vuonna 2012 hallituksessa ollut SDP halusi hoitajamitoituksen kirjattavaksi lakiin. Hallituskumppani kokoomus sitä kuitenkin vastusti, ja niinpä päädyttiin kompromissiin. Annettiin vain suositus 0,5, mutta samalla sovittiin, että jos yksikin hoitolaitos jättää suositusta noudattamatta, niin vuonna 2015 mitoitus kirjataan lakiin.

Suositusta ei noudatettu, mutta silti sitä ei kirjattu lakiin. Ja kyse oli siis samasta mitoituksesta, joka nyt kirjataan lakiin miniminä myös siirtymäkauden ajaksi. Sen jälkeen mitoitus on kaikkialla 0,7.

Syksyllä 2016 Sipilän hallitus kaavaili vakavissaan mitoituksen alentamista 0,5:stä 0,4:än, mutta päätti kuitenkin säilyttää suosituksen 0,5. Samalla hallitus päätti mahdollistaa hoitohenkilökuntaan kuuluvien laskemisen ”joustavammin perustein”. Hoitohenkilökuntaan kuuluvaksi ruvettiin laskemaan sellaisetkin henkilöt, jotka eivät ole varsinaista hoitohenkilökuntaa. Mukaan voitiin laskea keittöhenkilökuntaa, välinehuoltajia ja vaikkapa talonmies Pikkarainen, kuten Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super totesi. Edes se ei varsinkaan yksityisille hoitolaitoksille riittänyt, vaan hoitajiksi laskettiin joissain tapauksissa myös Jaska Jokunen ja Iines Ankka.

Näin siis päätettiin vuonna 2016, jolloin hallituksessa olivat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset. Seuraukset nähtiin viime talvena, kun uutiset täyttyivät hoitolaitosten laiminlyönneistä.

Entä se rahoituksen ja muun toteuttamisen jääminen seuraavan hallituksen vastuulle? Juuri sitä varten tarvitaan siirtymäaika, ja nykyinen hallitus valmistelee tulevien vuosien ja vielä myös vuoden 2023 budjetin. Siihen mennessä on oltava sekä rahat että tarvittavat hoitajat. Jokainen ymmärtää, että rahaa ja henkilöresursseja tarvitsevat muutokset eivät tapahdu hetkessä, vaikka kuinka lailla määrättäisiin.

Ei tämä oikean tiedon kertominen tämän vaikeampaa ole. Kaipaan kuitenkin aikaa, jolloin bloggaajien ei tarvinnut tehdä toimittajille kuuluvaa työtä ja saada vielä siitäkin puutteellisesti taustoitettuja uutisia uskovien haukkumiset.