Tätäkö on ikävä?
Nyt kun Iltalehden Mika Koskisen mukaan Rinteen hallituksella menee niin huonosti, että jopa hallituksen omat virkamiehet sille kettuilevat avoimesti, niin lienee syytä muistuttaa taas kerran muutamasta asiasta. Aloitetaan positiivisella uutisella. Hallitus on antanut lakiesityksen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen on ehdoton riippumatta siitä, onko lapsen vanhempi tai muu huoltaja työssä koko- tai osa-aikaisesti, ovatko he työttöminä tai osallistuvatko työvoimapoliittisina toimina järjestettyihin koulutuksiin tai työharjoitteluun tai ovatko vanhemmat yrittäjiä tai opiskelevatko he.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen oli yksi Sipilän hallituksen käsittämättömämpiä tekoja, ja siitä päätettiin 15.12.2015. Samana päivänä päätettiin myös heikentää eläkkeensaajien asumistukia, leikata kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia, heikentää itsensä työllistävien työttömyysturvaa, leikata yliopistojen määrärahoja, ottaa käyttöön yliopistojen lukukausimaksut EU/ETA -alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille, alentaa lääkekorvauksia, poistaa lapsilisien indeksisidonaisuus, korottaa aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja sekä rajoittaa vuorotteluvapaata.
Kerroin tästä suorastaan hengästyttävästä listasta silloin tuoreeltaan jutussa, jonka otsikoin sodaksi köyhiä vastaan. Juuri siltä nämä Sipilän hallituksen ensimmäiset rajut leikkaukset näyttivät, ja sellaisiksi ne hallituskauden aikana osoittautuivat. Erityisesti varhaiskasvatuksesta yliopistoon ulottuvat leikkaukset näyttivät siltä, että ihmiset jaetaan jo lapsina eriarvoisiin yhteiskuntaluokkiin vanhempien varallisuuden mukaan. Työttömien lapsille päätettiin opettaa jo pienestä pitäen, että heillä ei ole samoja oikeuksia kuin paremman väen lapsilla. Näin varmistettaisiin myös se, että kasvaessaan he pitäisivät asiaa luonnollisena.
Varhaiskasvatuksen rajaaminen ei onneksi ollut ehdoton, vaan se jäi kuntien itsensä päätettäväksi. Harmittavan monet kunnat siihen lähtivät mukaan, mutta esimerkiksi oma kuntani Juuka päätti toisin SDP:n valtuustoryhmän esityksestä valtuuston yksimielisellä päätöksellä. Meillä lapsia ei ruvettu erottelemaan, ja onneksi ensi syksystä lähtien ei erotella missään muuallakaan.
Nyt kun oppositio ja iltapäivälehtien poliittiset toimittajat ovat olleet kaatamassa hallitusta jo ennen sen muodostamista, niin on ihan pakko kysyä, että tätäkö edellisen hallituksen leikkauspolitiikkaa on niin kovasti ikävä. Onko oikeasti ikävä kuntien peruspalvelujen valtionosuuksien leikkaamista, koulutusleikkauksia, kansaneläkkeen ja siihen sidottujen tukien indeksijäädytystä, lääkekorvausten alentamista ja kaikkea sitä muuta kuristamista, jota talouden tasapainottamiseksi sanottiin?
Ilmeisesti on. Eiväthän leikkaukset koske hyvin toimeentulevaa, jolla on varaa kouluttaa lapsensa, pitää huolta omasta eläketurvastaan ja maksaa terveydenhoidostaan. Köyhän kukkarosta on parempiosaisen helppo säästää.
Tekstejä voi lukea ja tulkita monella tavalla. Luin ministeriön virkamiesten tekstejä aika eri tavalla kuin Mika Koskinen. Tottahan me odotamme hallitukselta lisää toimia tässä vaiheessa, kun hallituskautta on jäljellä vielä vuosia.
Kummallista on tämä jatkuva huuto, kuinka hallitus on muutamassa kuukaudessa pettänyt lupauksensa ja jättänyt ohjelmansa toteuttamatta. Eihän Roomaa päivässä rakennettu.
Viime hallituskaudella saatiin kyllä riittävästi oppia siitä, mihin päädytään, kun lait valmistellaan vauhdilla ja asioihin perehtymättä.
Malttia nyt!
Reagoin minäkin iltalehden tyrmistykseen hallituksen hallintomenoista. Menin väittämään jopa, että Sipilän hallitus kävi melkein neljä vuotta tyhjää ja myös verovaroilla. Mutta ei se ihan tyhjän toimeton ollutkaan, kuten Saku tuossa yllä voi todistaa. Saihan se osan rahoitukseensa köyhien lisäkyykytyksestä, vaikka sitten yritystuet ennalleen jäivätkin. Taisi tuohon oy ab soteen ja saveenkin upota enemmän kuin virallisesti edes toteutumattomia visioita on tähän saakka revisioitu?