En se ainakaan minä ollut

Olen ennenkin puhunut poliittisen muistin lyhyydestä, ja eilen siitä saatiin kaksi esimerkkiä. Hallitus jätti eilen eduskunnalle lakiesityksen aktiivimallin purkamisesta , mutta se jäi uutisoinnissa puoluekannatuskyselyn varjoon. Tekisi mieli sanoa, että se häivytettiin mediassa ihan samalla tavalla kuin sen syntymäkin. Siitähän ruvettiin uutisoimaan vasta sitten, kun sitä vastustava kansalaisaloite keräsi valtavan määrän nimiä. Nyt mallin purkamiseen kiinnitettiin ainakin sosiaalisessa mediassa sen verran huomiota, että perussuomalaisten kannattajat ovat jyrkästi kiistäneet puolueella olleen mitään tekemistä sen säätämisen kanssa. Siniset siitä olivat päättämässä.

Tämähän ei pidä paikkaansa. On kiistaton tosiasia, että yhtään sinistä ei koskaan valittu eduskuntaan vaaleilla, vaan he olivat perussuomalaisia puolueen kesällä 2017 tapahtuneeseen jakaantumiseen asti. Silloin uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti sitoutuvansa täysin hallitusohjelmaan, jos puolue voi jatkaa hallituksessa. Muut hallituspuolueet valitsivat kuitenkin hallituskumppaniksi puolueesta eronneet siniset.

Aktiivimallia valmisteltiin perussuomalaisen sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan johdolla jo ennen kesän 2017 puoluehajaannusta. Joulukuussa 2017 sen esitteli eduskunnalle Mattilan savusaunaesteen takia työministeri Jari Lindström, joka valittiin ministeriksi perussuomalaisena. Molemmat ministerit olivat tietenkin tässä vaiheessa sinisiä, ja siihen perussuomalaiset nyt nojaavat.

On ihan turha sanoa, että perussuomalaisilla ei ollut mitään tekemistä aktiivimallin valmistelun ja hyväksymisen kanssa. Kokonaan toinen asia sitten on, että he kesän 2017 hajaannuksen jälkeen rupesivat vastustamaan aiemmin kannattamaansa asiaa. Niin politiikassa käy helposti.

Vielä kummallisempaakin kuului eilen, kun käräjäoikeus totesi kiky-sopimuksen yksittäistapauksessa laittomaksi. Oikeuden mukaan työehtosopimukseen kirjattu kikyn mukainen työajan pidennys ei voi ohittaa työsopimukseen merkittyä kirjausta. Tästä tulee todennäköisesti syntymään melkoinen soppa, kun ihmiset alkavat tutkia työsopimuksiaan, mutta edellisellä hallituksella ei kuulemma ollut mitään tekemistä työajan pidennyksen kanssa. Kikyn solmivat työmarkkinajärjestöt, joten selvittäkööt myös asian, sanoo entinen pääministeri Juha Sipilä.

Tämä on jo käsien pesua painepesurilla. Jokainen vähänkään politiikkaa seurannut muistaa, että ammattiliitot pakotettiin solmimaan sopimus uhkaamalla niitä vielä kovemmalla pakkolainsäädännöllä. Lailla olisi luovuttu arkipyhistä ja sairausloman palkkaa, sunnuntaikorvausta ja ylityökorvausta olisi leikattu sekä vuosilomaa lyhennetty. Tämä olisi koskenut kaikkia aloja.

Pakkolait olisi esitellyt hallitus eduskunnalle, mutta koska niin ei tarvinnut tehdä, niin nyt sitten ei olla mistään vastuussa. Tällaisesta vapautumistempusta Houdinikin olisi ollut ylpeä.

Eivät poliitikot ole niin tyhmiä ja huonomuistisia, että uskoisivat itse näitä selittelyjään. He luottavat siihen, että äänestäjät ovat.