Aktivointia ja jämäköitymistä

Kuten pitkäaikaiset lukijani tietävät, niin olen kirjoittanut aktiivimallista sen valmisteluvaiheista lähtien. Kuntouttavan työtoiminnan epäkohdista olen paasannut kyllästymiseen asti kohta kymmenen vuotta. Nyt aktiivimalli poistuu lopullisesti ensi vuoden alussa ja kuntouttava työtoimintakin on ruvennut kiinnostamaan valvontaviranomaisia ja mediaa.

Syynä kiinnostuksen heräämiseen ei ole minun kirjoitteluni, vaan Sastamalan ja Punkalaitumen toiminnan ilmeinen lainvastaisuus. Sastamalassa kuntouttavassa työtoiminnassa olevilla teetettiin töitä yrityksen hyväksi ja Punkalaitumella työttömiä ohjattiin toimintaan ilmeisesti vain säästötarkoituksessa. Aktivointisuunnitelmat olivat puutteellisia ja täysin työkykyiset ohjattiin tekemään palkatonta työtä.

Sekä aktiivimalli että kuntouttava työtoiminta ovat enemmän temppuilua kuin työllistämistä. Aktiivimalli tiedettiin temppuiluksi ja säästämiseksi jo alusta lähtien, sillä jo lakiesityksen perusteluissa sanottiin, että työllistämisvaikutuksia ei tiedetä, mutta ainakin se säästää työttömyysturvaan käytettäviä rahoja. Kuntouttavaa työtoimintaa on aina ollut liian helppo käyttää väärin, koska valvonta on ollut heikkoa ja kunnat ovat saaneet tehdä käytännössä mitä ovat halunneet.

Nyt aktiivimalli on menettänyt kannattajansa niin tarkkaan, että eduskunnasta ei löydy enää yhtään sen puolestapuhujaa. Tuntuu ihan siltä, että sitä ei kukaan ole koskaan halunnutkaan. Jotenkin se vain putkahti maailmaan. Edes Juhana Vartiainen ei enää puhu naapurin ikkunoiden pesaisemisesta aktiivimallin velvoitteiden täyttämiseksi eivätkä iltapäivälehdet enää löydä enempää tuilla laiskottelijoita kuin aktiivimallin kolmeen työhön aktivoimia työttömiäkään.

Varsinkaan perussuomalaiset eivät kuulemma ole koskaan kannattaneet aktiivimallia, vaikka sen esitteli ensimmäisen kerran perussuomalainen ministeri hallituksen puoliväliriihessä keväällä 2017. Vasta kaksi kuukautta myöhemmin puolue jakaantui kahtia, ja perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti olevansa sitoutunut koko hallitusohjelmaan, jos puolue voi jatkaa hallituksessa.

Kuntouttava työtoiminta on kohta 20 vuotta vanhaa, eikä sen epäkohdista pysty pesemään käsiään yksikään puolue. Sitä säädettäessä oli hyvä tarkoitus oikeasti auttaa alentuneesti työkykyisiä palaamaan takaisin työmarkkinoille. Sitten kunnat keksivät, että sen avulla saa ilmaista työvoimaa. Kun kunnat velvoitettiin maksamaan osa työmarkkinatuesta vuonna 2006, niin kuntouttava työtoiminta lisääntyi. Kun maksuosuutta kasvatettiin vuonna 2012, niin se räjähti käsiin.

Kuntia suorastaan yllytettiin käyttämään kuntouttavaa työtoimintaa väärin puhumalla sakkomaksusta ja työllistämisvelvoitteesta. Niinpä monissa kunnissa luullaan vieläkin, että kuntouttava työtoiminta on työllistämistä ja että sakkomaksu on rangaistus siitä, että kuntouttavaa työtoimintaa ei käytetä tarpeeksi. Moni yllättyy vieläkin kuullessaan, että kuntouttava työtoiminta onkin lain mukaan yksilöllisesti räätälöitävää sosiaalipalvelua, josta laissa on tarkat säädökset.

Te-toimistojen taannoisen ja vitsiksi muuttuneen mainoslauseen mukaan kuntouttava työtoiminta jämäköittää elämänhallintaa. Nyt näyttää viimeinkin siltä, että se on saanut valvontaviranomaiset jämäköitymään. Aktiivimalli puolestaan on aktivoinut kansanedustajat sekä käyttämään järkeään että unohtamaan aiemmat puheensa. Toivottavasti jämäköityminen ja järjen käyttö jatkuvat, jotta päästään puhumaan oikeasta työllistämisestä. Sehän tarkoittaa sitä, että työstä maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

***
Jatkuvasti kysytään, miten terve ja työkykyinen voi kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta ilman sanktioita. Ohjeet löytyvät täältä.