Politiikan vuosi

Kun seuraa päivittäin politiikan käänteitä, niin luulisi vuosikatsauksen kirjoittamisen olevan helppoa. Ei muuten ole, sillä koko ajan mieleen pyrkii juuri niitä yksityiskohtia, joista on jatkuvasti kirjoittanut. Niistä muodostuvan yleiskatsauksen laatiminen onkin vaikeampi juttu, mutta yritetään, ja tällä kertaa ihan ulkomuistista ilman linkkejä.

Alkuvuotta leimasi Sipilän hallituksen kipuilu soten kanssa. Kyllästymiseen asti hoettiin, että sote pitää nyt saada maaliin, ja mitä enemmän sitä toistettiin, sitä epätodennäköisemmältä se näytti. Sote ja siihen liittyvä valinnanvapaus törmäsivät jatkuvasti perustuslaillisiin ongelmiin, ja vuoden alussa julkisuuteen rysähtänyt hoitokriisi romutti soten lopullisesti. Yhä useammat tajusivat, että soten, valinnanvapauden ja maakuntamallin sekasotku oli huonosti valmisteltu juttu, joka yritettiin saada valmiiksi pelkällä jääräpäisyydellä. Sen taustalla hääräsivät suuret hoivapalveluyritykset, jotka haistoivat kultakaivoksen.

Kun sote kaatui lopullisesti perustuslakivaliokunnassa, niin hallituskin ymmärsi ajaneensa seinään ja erosi sopivasti juuri ennen vaaleja. Vaalikentillä oltiinkin sitten jo rehellisiä, kun keskusta ei koskaan ollut halunnut valinnanvapautta eikä kokoomus maakuntamallia.

Aktiivimalli leikkasi työttömiltä ihan kuten tarkoitus olikin jo ihan lakiesityksen perustelujen mukaan. Siellä kerrottiin, että työpaikkojen lisääntymisestä ei ole mitään tietoa, mutta työttömyysturvan menot pienenevät. Aktiivimallin kumoamisen ohjelmaansa ottaneet puolueet menestyivät vaaleissa, vaikka ei se tietenkään ainoa syy ollut.

Vaalien jälkeen muodostettiin uusi hallitus, ja iltapäivälehtien politiikan toimittajat aloittivat hallituksen kampittamisen. Ensimmäiseksi alkoi huuto siitä luvatusta vappusatasesta, jota ei tullutkaan heti vaalien jälkeen. Jätettiin tahallaan kertomatta, että sitä ei kukaan ollut luvannut antaa kerralla, vaan useamman vuoden aikana vähitellen. Vappuna ei vielä edes ollut uutta hallitusta, joka olisi voinut ruveta täyttämään lupausta.

Mutta se ei haitannut vauhtia. Kansan päähän iskostettiin ajatus vaalilupauksen pettämisestä niin syvälle, että monet jankuttavat sitä vieläkin.

Kun hallitus syksyllä antoi lakiesityksen aktiivimallin kumoamiseksi, niin eduskunnasta ei lähetekeskustelussa löytynyt enää yhtään aktiivimallin kannattajaa. Edes Juhana Vartiainen ei enää puhunut mitään naapurin ikkunoiden pesaisemisesta aktiivimallin täyttämiseksi. Lopullisessa äänestyksessä kannattajia taas löytyi. Kun hallitus antoi esitykset pienimpien eläkkeiden ja tukien korottamisesta, niin opposition mukaan se oli liian vähän annettu.  Edellisessä hallituksessa leikanneiden mielestä olisi nyt pitänyt antaa enemmän. Mediassa kaikki nämä hallituksen esittämät parannukset jäivät pieniksi nurkkauutisiksi, ja jotkin lehdet kertoivat tukien korottajan olevan Kela.

Kun pääministeri Antti Rinne puolusti julkisesti pienipalkkaisia vastustamalla sopimusshoppailua, niin siitä nostettiin valtava meteli. Kukaan ei vieläkään oikein tarkkaan tiedä mitä Rinne oli valehdellut eduskunnalle, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Rinteestä päästiin eroon, kuten oli tarkoituskin. Tilalle saatiin Sanna Marin, ja se oli joidenkin valtiosääntöoikeuden ja lähihistorian sivuuttavien mielestä vastoin perustuslakia.

Kun Rinne saatiin kaadettua, niin käytiin innolla ulkoministeri Pekka Haaviston kimppuun. Menetelmä oli sama kuin Rinteen kaatamisessa, eli ryöpytettiin jatkuvasti väitteitä valehtelusta ja salailusta. Juridiikasta ei piitattu senkään vertaa kuin Rinteen tapauksessa, vaan sekoitettiin huoletta virkamiesvalmistelu ja päätöksenteko. Syyriassa leirillä olevat suomalaiset naiset ja lapset tarjosivat hyvän keppihevosen oppositiopolitiikan tekemiselle. Selvittely jatkuu vielä, sillä jo käsitellyn välikysymyksen lisäksi meneillään on ministerivastuulain mukainen oikeudellinen selvitys.

Rinne kaadettiin pienipalkkaisten puolustamisen takia ja Haavisto yritetään kaataa lasten oikeuksien puolustamisen takia.

Ja kaiken tämän mylläkän keskellä Marinin hallituksen esitykset aktiivimallin kumoamisesta, pienten eläkkeiden ja sosiaalitukien nostosta, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta sekä koulutukseen satsaamisesta on hyväksytty eduskunnassa, ja ne tulevat voimaan ensi keskiviikkona.

Ensi vuonna hallitus antaa esitykset työllisyystoimista, ja soten valmistelu on meneillään. Arvosteltavaa riittää myös ensi vuodelle, mutta toivottavasti edes arvostelun syy kerrotaan oikein. Tämä lienee turha toive, sillä syytökset kuulostavat rankemmilta, kun todellista syytä ei tarvitse kertoa. Ja se syyhän on, että hallituskoalitio on monen mielestä väärä.

Kommentit (61)
  1. Lisäksi Rinteen/Marinin hallitus on tähän mennessä antanut eduskuntaan vain vaivaiset 104 lakiesitystä, joka on vähemmän kuin yksikään hallitus on antanut ensimmäisillä valtiopäivillä 40 vuoteen.

    Lakiesitysten kappalemäärä onkin uusi hyvä mittari mittaamaan hallituksen epäonnistumista. Nyt nopeasti kehiin paljon uusia lakiesityksiä! Niillä mennään!

    1. Sipilän hallitukselta tosiaankin tuli paljon lakiesityksiä, joita sitten peruttiin tai korjailtiin. Mottona oli, että tehdään nyt tämmöinen ja katsotaan mitä tapahtuu.

    2. Ikään kuin säätäminen olisi joku itsetarkoitus, eikä se, että huolehditaan että yhteiskunta toimii? Itse kannatan ennemmin sellaista hallitusta joka tekee työtä vain tarpeellisten asioiden parissa, eikä säädä huonoja lakeja vain siksi että näyttäisi touhukkaalta asiaan perehtymättömien silmissä.

    3. Irmeli Elomaa
      29.12.2019, 15:18

      Eipä ole myöskään ennen tainnut Suomen hallitus joutua aloittamaan toimintaansa EUn puheenjohtajamaana, siis ministerit johtamaan kokouksia Brysselissä samaan aikaan kun vasta hallitustyö Suomessakin alkoi. Nyt vuodenvaihteen jälkeen alkaa vasta näkyä niin tämän hallituksen budjetti kuin muutkin teot. Määrä ei ole niin tärkeää kuin laatu 😊.

    4. Sipilän hallitus antoi useita lakiesityksiä, mutta suurin osa niistä kaatui perustuslakivaliokunnassa. Miksi tehdä paljon lakiesityksiä, jos ne ovat susia jo syntyessään.
      Lakiesitysten määrä ei kerro hallituksen toimintakyvystä, päinvastoin hyväksyttyjen lakiesitysten määrä kertoo sen toimintakyvystä!

  2. Eilisen hesarin mukaan hallituskoalitiota kannattaa enää 51% galluppiin vastanneista. Miltei puolet on täten sitä mieltä että hallituskoalitio on väärä.

    Eikä Marinin kannattama idea liikennepolttoaineiden kortille laitosta varsinaisesti nosta hallituksen kannatusta. Tällä heitolla Marin kilpailee vihreiden kanssa samoista nuorista suurkaupunkilaisista naisista (joita äänestäjistä on melko pieni osa). Persut saa pitää setämiehet ja kiitos kepun myös maakuntien äänet (muutkin kuin peräkammarin pojat).

    Kokoomuksella puolue uskollisuus tuntuu pitävän.

    1. Vai sellainen galluppi?

      Noh, pari päivää sitten Hesarissa tehtiin toinenkin kysely. Siinä suomalaisia pyydettiin nimeämään hallituspuolueet. Vain 40% vastanneista osasi nimetä kaikki viisi.

      Kansa tietää, että hallitus on väärä – vaikka kansa ei edes tiedä mitä puolueita hallituksessa on. Mutta mitäpä tuosta, tärkeintä on huutaa kovempaa kuin muut.

      1. Jouko Koivisto
        29.12.2019, 11:39

        Hallitusta voi pitää huonona vaikkei tietäisikään mitkä puolueet siihen kuuluu. Eikö juuri asioiden ja tekojen tulisi ratkaista hyvyys tai huonous eikä sen, mikä puolue niitä asioita ja ratkaisuja tekee?

        1. Pointtini oli se, että hallitusta vastustetaan vaikka ei edes tiedetä mitä ja keitä vastustetaan – tai edes miksi vastustetaan. Luulen nimittäin että ne, jotka vihaisimmin kritisoivat hallitusta ja sen toimia, ovat huonoiten kartalla asioista.

        2. Hieman lainasin – ja ihmettelen?
          Eilisen hesarin mukaan hallituskoalitiota kannattaa enää 51% galluppiin vastanneista. Miltei puolet on täten sitä mieltä että hallituskoalitio on väärä.
          Hallituskoalitiota kannattaa enää 51% … vaikkei tiedä koalition kokoonpanoa?
          [tarkoittaako ”enää ” tuossa nousevaa vai laskevaa kannatusta?]
          Tässäkö asiassa ei ollut ”en tiedä, ei kiinnosta…” vastauksia.
          Tilastojen ja kyselyiden lukutaito on taito. Sen voi hankkia lukemalla ja omaan pääomaan turvautuen [oma pääoma = oma pää]

          1. @Aikamies,

            Kuten varmasti lukeneena miehenä tiedät niin hallituspuolueiden kannatus oli luokkaa 56% vaalien jälkeen, nyt luokkaa 51%

            Lukeneena miehenä varmasti myös tiedät hesarin (ja ylen) kannatuskyselyiden tekotavan ja vastausvaihtoehdot sekä tulosten julkaisuperiaatteen.

            Mikä mahtoi olla kommenttisi idea?

            1. Kannatus mitataan vaaleissa, onko sitä nyt niin vaikea ymmärtää. Vasta seuraavissa vaaleissa mitataan se millaisella hallituspohjalla voidaan jatkaa.

            2. 56% kannatus tarkoittaa kannatusta silloin kun äänestäjän ei tarvitse ottaa huomioon mitään kompromissejä, 51% tarkoittaa todella korkeaa kannatusta hallitusohjelmalle joka on tottakai kompromissi 5 puolueen ohjelmista.

              Oppositiolla ei ole mitään yhtenäistä ohjelmaa, joten ei ole ainakaan mitään perustetta olettaa että 49% kansasta olisi jonkun kuvitteellisen opposition tarjoaman hallituspolitiikan takana. Ei kai kukaan vaan vahingossa sorru niin kuvittelemaan?

              Hallituksen 51% kannatuksen vastineena voi olla vain persujen n.23% tai kokoomuksen n.17%, tai niiden kompromissina jotain mitä ei tiedetä, mutta se on melko varmaa ettei siinä olisi persujen maahanmuutto- ja ilmastopolitiikkaa mukana, eikä se voisi perustua persujen eikä myöskään kokoomuksen vaihtoehtobudjetteihin, koska niissä tulot ja menot eivät kohtaa alkuunkaan. Leikkauksista toki persut ja kokoomus todennäköisesti pääsisivät sopuun, kuten uudesta aktiivimallistakin, sillä kuuluuhan molempien ihmiskuvaan laiska työtön jonka on luotava itse työpaikkansa ja jos se ei muuten onnistu niin hallitus kannustaa rankaisemalla kunnes työtön työllistää itsensä vaikka palkattomaan työhön tai itkee ja työllistää itsensä. Myös suurituloisten verohelpotuksista persut ja kokoomus todennäköisesti pääsisivät sopuun kuten pääsivät jo Sipilän hallituksessa.

        3. Teothan tulevat nyt vuoden 2020 alusta näkymään. Kulunut vuosi menee vielä ed. eli Sipilän säädöillä.

        4. Miten voi tietää mitään siitä mitä hallitus tekee jos ei edes tiedä ketkä siellä tekee? Sellaiset uskoo senkin että Kela itse päättää miten suuria sen korvausket ihmisille on. Ne uskoo kaikki muutkin valheet jos ne sattuu miellyttämään eivätkä halua tietää totuutta ollenkaan. Jos hakee iltalehdistä ja helsinginsanomista, minkä taso on laskenut roskalehtientasolle, tietoa ja uskoo siihen voi saman tien uskoa peikkoihin ja keijukaisiin myös. Joulupukkikin on ihan oikea.

    2. Peräti 51 %?

      Minä olen kuvitellut että aina paljon suurempi osuus suomalaisista vastustaa kaikkea päätöksentekoa, oli päättämässä kuka tahansa, ja tehtiin millaisia päätöksiä tahansa.

    3. Pertti Sulasalmi
      29.12.2019, 12:17

      Liisalle tiedoksi, ettei Marin ole sanonut että polttoaineet laitetaan kortille. Tällä hetkellä kerätään tietoa eri vaihtoehdoista. Media toki tekee tässäkin kaikkensa, että tutkittavana asia kerrotaan tulevana totuutena.

    4. > hallituskoalitiota kannattaa enää 51% galluppiin vastanneista

      Ei siinä Keskustaa minunkaan mielestä pitäisi olla. Koskaan.

      Mutta eipä jäljellä oikein ollut yhtään ”vähemmän huonoa” vaihtoehtoakaan…

    5. Kuinka vaikutetaan sanoilla. Lisätään ”enää”-sana 51 %:n eteen ja korostetaan vastustajien määrää ”melkein”-sanalla. Kaikissa kyselyissä on muuten aina tämä ”en osaa sanoa”-porukka, joten mikähän mahtoi olla se vastustajien tarkka prosentti määrä?

      Huomattavasti mielenkiintoisempi gallup oli selvitys, kuinka moni tietää mitkä puolueet muodostavat hallituksen. Aika surkea tulos. Ja persuista tämän selvityksen mukaan jopa 23 % uskoo, että heidän puolueensa on hallituksessa. Jos näin on, tekee se tilanteen entistäkin kummallisemmaksi, sillä silloin he räksyttäisivät omilleen.

Kommentointi suljettu.