Punnittua puhetta

-Hevonpaskan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on, että on aivan sama, onko hevonpaska totta vai valetta. Sen tavoite on jossain muualla kuin valehtelussa tai faktoissa.

-Hevonpaskan vähentämiseen on kaksi ratkaisua: Joko perehdymme käsiteltävään asiaan, tai rehellisesti toteamme, että “En tiedä, eikä kiinnosta”.

Nämä lainaukset ovat Tuukka Tervosen kolumnista, jossa hän tiivistää osuvasti somessa ja uutisten kommenttiraidoissa käytävän niin sanotun keskustelun. Kovimmalla äänellä huutavat ne, joilla on vähiten tietoa ja halua edes hankkia sitä, mutta mielipide ja sen kertomisen tarve on sitäkin voimakkaampi.

Oikeastaan vähän samasta asiasta puhui punnitummin presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan, joka kannattaa lukea kokonaan ja ajatuksella.

Hän sanoi, että tapamme keskustella on nopeasti muuttunut. Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen. Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.

Jos tämä ongelma rajoittuisi vain sosiaaliseen mediaan ja uutisten kommenttiraitoihin, niin sen kanssa vielä pärjäisi. Jokaiseen vääntöön ei kannata lähteä mukaan varsinkaan silloin, kun huomaa kovalla äänellä huutajan olevan täysin tietämätön faktoista. Sellainen ihminen tuskin on niistä edes kiinnostunut, sillä hänellä on jo oma, ties mistä hankittu totuutensa. Varsinkin iltapäivälehtien kommentit kannattaa jättää suosiolla lukematta, sillä nykyisin niissä mellastavat trollit ilmeisen rajoituksetta.

Ongelma ei kuitenkaan ole pysynyt netissä, vaan se on levinnyt eduskuntaan asti. Sinne on valittu yllättävän paljon sellaisia, joilla ei näytä olevan mitään käsitystä vallan kolmijaosta, perustuslaista, muusta lainsäädännöstä, oikeusvaltiosta, viranomaisten ja oikeuslaitoksen toiminnasta tai edes käytöstavoista. Heille eduskunta on vain paikka jatkaa sosiaalisessa mediassa aloitettua mellastamista ja kannattajien miellyttämistä.

Ja kun he jotain sanovat, niin kannattajat saavat uutta intoa levittää sanomaa. Niinpä yksittäiset virkamiehet, toimittajat ja tutkijat ovat jatkuvan maalittamisen kohteena. Maalittamisen tarkoitus on saada heidät pelkäämään, vaikenemaan ja muuttamaan toimintaansa maalittajien mielen mukaiseksi.

Tähänkin Niinistö otti kantaa, ja hänen mukaansa lainsäädäntö tarjoaa jo nyt siihen keinoja. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.

Tämä on painavaa puhetta, ja tulkitsen sen vihjeeksi poliisille ja oikeuslaitokselle. Kun laissa on kriminalisoitu jotain, niin sen mukaan on elettävä. Kuten joku kommentoi aiempaa blogijuttuani, niin oikeus puhua käsillä loppuu siihen, missä toisen nenä alkaa.

Juuri tästä on ymmärtääkseni kyse myös Silakkaliikkeessä, joka muutamassa päivässä on saanut yli 21 000 kannattajaa.

***

Liikkeestä vielä sen verran, että kolmen päivän takainen juttuni on saanut väärinymmärtäjät liikkeelle, koskapa moni on tullut valittamaan minulle potkujaan liikkeestä. En minä siellä moderoi, joten osoite on väärä. En myöskään ole jutussani maalittanut nimetöntä aloituslauseen sanojaa, joka vain kertoi omalla tavallaan rehellisesti, että ei kiinnosta. Hän itse ei ole ilmaissut närkästymistään ainakaan minulle, joten älkää viitsikö närkästyä hänen puolestaan.