Närkästystä, silakoita ja tolkun ihmisiä

Viime päivinä olen seurannut sekä presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen että Silakkaliikkeen aiheuttamia reaktioita, ja ne ovat herättäneet muutamia kysymyksiä. En niihin toivokaan vastauksia, mutta toivoisin muidenkin niitä miettivän.

Miksi Jussi Halla-aho ja perussuomalaiset mahtoivat närkästyä niin kovasti presidentin puheesta? Niinistön väitetään puuttuneen puoluepolitiikkaan ja lainsäädäntövaltaan, kun hän sanoi vähemmistöjen suojelemisen kuuluvan suomalaiseen lainsäädäntöön.

Hän sanoi myös, että esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.

Niinistön mukaan Suomessa on korostettu vähemmistöjen oikeuksia ja suojattu niitä. Yksilöiden loukkaamattomuuden suoja taas on sama kaikille riippumatta siitä, mihin väestöryhmään heidän koetaan kuuluvan.

Tämä ei ole päivänpolitiikkaa, puoluepolitiikkaa eikä lainsäädäntövallan käyttämistä, vaan puhdasta juridiikkaa. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset velvoittavat kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriminalisointiin, kuten eilen kerroin. Meillä on yksi puolue, jonka tärkein päämäärä tuntuu tällä hetkellä olevan tämän kriminalisoinnin poistaminen, mutta siitä presidentti ei sanonut mitään.

Kuitenkin perussuomalaiset kokivat piikin osuneen juuri heihin. Jos heidän tavoitteenaan ei ole tämän kriminalisoinnin poistaminen, vihapuheen vapauttaminen ja vähemmistöjen suojan poistaminen, niin miksi he närkästyivät? Hehän voisivat vain sanoa, että sitoutuvat kansainvälisten sopimusten velvoitteisiin. Jos eivät sitoudu, niin he voisivat kertoa miten lakia käytännössä muutetaan kansainvälisten sopimusten vastaisiksi.

Jouluna perustettua Silakkaliikettä arvostellaan joka suunnalta. Liike vastustaa rasismia, fasismia ja tyhjää puhetta täynnä olevaa populismia. Tämä ei tunnu kelpaavan perussuomalaisille, kokoomuslaisille eikä monille muillekaan. Perussuomalaisten mukaan liike on punavihreä, ja samaa sanovat myös ne kokoomuslaiset, jotka on poistettu liikkeen Facebook-ryhmästä. Eivätkö he vastusta näitä asioita, ja jos eivät, niin miksi?

Erityisen tyytymättömiä Silakkaliikkeeseen tuntuvat olevan jotkut tolkun ihmisiksi itsensä määrittelevät, jotka kyllä sanovat vastustavansa rasismia, fasismia ja vihapuhetta, mutta eivät koskaan tee mitään asian eteen. He eivät istu omilla housuillaan tuleen, vaan pistävät päänsä pensaaseen ja huutelevat sieltä ohjeita niille, jotka uskaltavat vastustaa rasismia ja vihapuhetta avoimesti, ja jotka siksi ovat joutuneet maalittamisen ja vihapuheen kohteiksi. He katsovat jotenkin olevansa kaiken tällaisen yläpuolella ja ovat sikäli oikeassa, että kun ei koskaan avaa suutaan, niin saa olla rauhassa. He eivät tajua, että heidän oma välinpitämättömyytensä voi johtaa siihen, että jossain vaiheessa kukaan ei enää uskalla avata suutaan.

Kolmisen vuotta sitten näistä tolkun ihmisistä puhuttiin paljon, ja sain heistä jo silloin tarpeekseni. Heidän mielestään pahin natsi on toinen ääripää, ja toinen on vaikkapa minun kaltaiseni tyyppi, joka uskoo kansainvälisiin sopimuksiin, perustuslakiin ja muuhun lainsäädäntöön, joilla turvataan yhteiskuntarauha kaikille. Heidän mielestään nämä kaksi ääripäätä tappelevat, ja he itse puolueettomina paheksuvat ja naureskelevat sivussa.

Silakkaliikkeen kannattaa nyt varoa, että nämä kuvitteellisen keskitien kulkijat eivät ota liikkeessä valtaa. Oireita siihen suuntaan on jo näkyvissä, kun liike ilmoittaa, että se ei halua toiminnallaan pahastuttaa ketään. Siksi moderaattoreita on vaihdettu ja jopa Sira Moksin pilakuva on siellä kielletty, koska se koetaan loukkaavaksi. Siis ihan oikeasti tällainen poliittinen pilakuva koetaan niin vaaralliseksi, että se pitää kieltää.

Kuva: Sira Moksi

Sanon ihan suoraan, että tällaisilla linjauksilla Silakkaliikkeestä uhkaa tulla taas yksi keskinäisen hymistelyn kerho, jolta puuttuu konkretia. Tällä hetkellä se antaa toivoa ja rohkeutta myös niille, jotka eivät ole uskaltaneet sanoa ääneen mielipidettään. Jos liike rupeaa sensuroimaan rohkeimpia kannattajiaan, niin eipä ujoillakaan ole paljon toivoa.