Voittoisaa somerymistelyä

Tänään Yle selvitti ansiokkaassa jutussaan perussuomalaisten voittoisaa rymistelyä sosiaalisessa mediassa. Minä olen laiska mies, joten kerron saman asian lyhyemmin ja raadollisemmin yhden esimerkin valossa. Esimerkki osoittaa, että puolueen ja sen puheenjohtajan menestys sosiaalisessa mediassa perustuu ilkeyteen, kiusaamiseen, häirintään ja maalittamiseen.

Toissapäivänä Helsingin käräjäoikeus hylkäsi toimittaja Jessikka Aron pyynnön määrätä lähestymiskielto kahdelle häntä jatkuvasti vainoavalle omatekoiselle toimittajalle. Aro itse on käynyt läpi asiaa blogissaan. Päätöksen perusteluja en ole kokonaan nähnyt, mutta näkemäni perusteella oikeus totesi, ettei lähestymiskieltoa ole tarkoitettu tällaisiin tapauksiin. Sen sijaan oikeuskin arvioi, että kaksikon toiminta saattaa jo sellaisenaan täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Nämä mahdolliset rikokset eivät kuitenkaan olleet oikeudenkäynnin kohteena.

Jatkoa saattaa siis seurata, mutta mennäänpä nyt siihen voittoisaan rymistelyyn sosiaalisessa mediassa. Ennen oikeuden päätöstä Aro twiittasi odottelevansa sitä, ja jostain syystä maan suurimman puolueen puheenjohtaja katsoi asiakseen kommentoida heti.

Jatkoa seurasi, kun tunnettu ihmisoikeusjuristi Martin Scheinin kommentoi Halla-ahon toimintaa.

Siitä lähtien kura on lentänyt, ja osansa siitä ovat saaneet niin Aro kuin Scheininkin. Halla-aho oikein nautiskelee omasta ilkeydestään, kun hänen uskolliset somesoturinsa lappavat kuraa isolla astialla.  Näin toimii maalittaminen kaikessa rumuudessaan.

Netissä olen tottunut kaikenlaiseen, mutta tässä tapauksessa ihmettelen muutamaa asiaa. Miksi Halla-aho yleensä on kiinnostunut Jessikka Arosta? Aro ei ole erityisemmin kritisoinut perussuomalaisia tai Halla-ahoa, vaan hänen kirjansa kertoo Venäjän trolleista. Mikä on Halla-ahon motiivi? Maalittaako hän Aroa siksi, että monet hänen kannattajansa ovat myös kaikenlaisten valemedioiden kannattajia vai onko Halla-aho ilkeä vain siksi, että hän voi ja haluaa? Haluaako hän vain näyttää valtaansa yllyttämällä seuraajansa toimimaan haluamallaan tavalla vai onko hän valemedioiden kannattaja?

Minä en tiedä, mutta juuri tällaiseen toimintaan perustuu puolueen voittoisa rymistely sosiaalisessa mediassa. Luulisi kyselytutkimusten mukaan maan suurimman puolueen puheenjohtajalla ja kansanedustajalla olevan muutakin tekemistä kuin joukkojensa huudattaminen sosiaalisessa mediassa, mutta ilmeisesti ei ole. Kannattajat tietenkin seuraavat johtajan esimerkkiä, ja näkyvyys on taattua.

Näkyvyyden laatu on toinen juttu. Kun rumasti sanotaan, niin kyseessä on suuri kusetus. Puoluejohtaja osoittautuu jatkuvasti hyvin pieneksi mieheksi, jota kiinnostaa netissä yksittäisille ihmisille keljuileminen enemmän kuin maan tai oman puolueensa asiat.

Se ei tunnu häiritsevän edes mediaa, joka ei oikeasti haasta Halla-ahoa yhtään mistään. Kun hän puhuu, niin kaikki nyökyttelevät kunnioittavasti. Pistää epäilemään, että toimittajat pelkäävät saavansa samanlaisen kohtelun kuin Jessikka Aro on saanut.

***
Nyt moni kysyy taas, miksi jatkuvasti kirjoitan Halla-ahosta ja perussuomalaisista. Heille vastaan etukäteen Halla-ahon toisessa maalittamistapauksessa käyttämin sanoin: ”Onneksi minun ei tarvitse perustella, miksi otan asioihin kantaa.”

Kommentit (39)
  1. Kuka taannoin visersikään: Ehkä totuuden puhumunen on minulle kuontaista. Aikamises tuohon vastasi jotta; Ehkä!
    Että pitikin sattua tapahtumaan…

    1. Eiköhän tuo kirotusvihreistä huolimatta selvinnyt. Aikamies kirjoittaakseen kun tarvitsee oikean näppylästön 😉

  2. Mainitsin asiallisesti Hesarin uutisen kommentissa Halla-Ahon twiitistä, mutta jostain syystä kumpaakaan ei julkaistu.

    1. Hesari ei tosiaankaan julkaise ainuttakaan Halla-ahon toimintaa kritisoivaa asiallista kommenttia. Möläytykset saattavat mennä läpi.

      Pelko?

      1. Antti Peltonen
        12.1.2020, 15:17

        Kyllä minulta ainakin on HS julkaissut kymmenittäin kommentteja, joissa olen moittinut Halla-ahoa mm. yhden asian politiikasta, lapsellisesta somekäyttäytymisestä ja puolueensa törkyturpien ulostuloista.

    2. Aikoinaan hesari oli mielestäni myös sivistysporvarillinen lehti, mutta sivistys alkoi sieltä kadota Pentikäisen päätoimittajakauden aikana. Nykyisin hesari ajaa lähinnä suurpääoman, myös omistajinsa etuja, jossa vihollisen (lue: kaikki, jotka vastustavat suurpääoman valtaa) vihollinen on ”ystävä”ainakin jos se on eduksi suurpääomalle, kuten nykyiselle hallitukselle räyhääjien myötäkarvaan silittäminen. Tästä syystä asiallisetkaan ja faktoihin perustuvat kommentit menivät vain hyvin harvoin moderoinnista läpi, jos ne eivät sovi lehden kommentointipolitiikkaan, sen sijaan ”lehden_linjan_mukainen öyhötys” menee näköjään lähes varmasti läpi siitäkin huolimatta, että HS (muka) haluaa luoda Suomen parasta keskustelua.

      1. Ennen monikin lehti oli selvästi jonkun omistuksessa ja siksi myöskin kontrollin alla. Nykyisin raha puhuu ja pääasia on että sitä tulee millä tavalla tahansa.

Kommentointi suljettu.